Minulla on P-veli. Pikkuveli, joka on aivan mahdottoman rakastettava ja vaatimaton luonteeltaan. Niin harvoin hän ilmaisee mitään haluavansa, että silloin kun hän sen tekee, pyrin aina ottamaan nuo toiveet hyvin vakavasti.
Olen jo kauan tiennyt, että hän toivoi perivänsä tämän meidän ukkimme mummollemme tekemän arkun. Nyt kun P-veli sai oman talon, arkku oli lähtevä vihdoin hänelle kotiin. Ukki teki tämän jatkosodan aikaan lahjaksi mummille äitimme syntymän kunniaksi. Arkun yksityiskohdat ja kantokahvat on tehty hirven sarvesta. Yllätyin niin iloisesti sitä tyhjentäessäni, kun pohjalta löytyi suojapaperina palanen vanhaa tapettia, jolla entisen mummolani tuvan seinät oli 70-luvun alussa tapetoitu. Aika rohkeita värejä ja mitä lapsuusmuistoja!
Koska arkun kohdalle jäi nyt tyhjäksi ilmiselvä arkun paikka, piti heti alkaa pohtia, mitäs siihen sitten laitetaan. Mieleen tuli yksi tietty puulaatikko. Lienee ihan ensimmäisiä, jos ei peräti ensimmäinen huuto.net-ostokseni jostain useiden ja lukuisten vuosien takaa. Minulle sen myi silloin lentokapteeni, jota kävin tapaamassa lentokentällä ennen hänen työvuoronsa alkamista. Silloisen Fiatini takakonttiin munalaatikon nosti virka-asuinen ja sanomattakin selvää, komea lentokapteeni. Oli kuulemma peräisin hänen isovanhempiensa sekatavarakaupasta.
Sellaista pyörittelyä tällä kertaa mummolassa. Polttopuita on tehty, pullaa haettu leipomosta ja kaikennäköisiä kirppislöytöjä ihasteltu. Ulkona ei keväästä ole vielä tietoakaan, mutta maljakoita on täytetty risuilla ja oksilla, toiveissa nähdä jo pian pieniä hiirenkorvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, kuuntelen mielelläni, mitä mielessäsi liikkuu;-)