Tarinat tuppaavat meikäläisellä toistamaan toisiaan, mutta tässä tämä tulee silti. Pääsiäistä vietetään jälleen kerran entisessä mummolassani ja sää on jälleen kerran jotain muuta kuin toivottiin.
Kun kerran mummolassa ollaan, tuli tänään mietittyä enemmän äidin äitiäni, talon alkuperäistä emäntää, ja hänen elämänarvojaan. Mummi kuoli jo vuonna 2009, mutta hänkin on äitini vierellä monella tapaa mukana niissä hetkissä, joita tässä talossa vietetään.
Laila-mummille olivat perinteiset juhlapyhät tosi tärkeitä. Mummille tärkeää oli aina myös lahjojen antaminen. Viimeisimpinä vuosinaan hän tykkäsi ostaa meille lähisuvulle lahjaksi hopeisia ruokailuvälineitä. Sellaiset saimme Pekkarisen kanssa häälahjaksi, ja niitä saivat myös äitini ja isäni syntymäpäivälahjoikseen. Niillä siis syödään tässä talossa juhlapäivinä, vaikka Chippendale-tyyliset aterimet eivät välttämättä juuri tällä hetkellä osu ihan niiden kuumimpien kattaustrendien harjalle.
Ruuanlaittajana olen jo vuosikaudet noudattanut uskollisesti omaa linjaani: patalaiska ja mukavuudenhaluinen. Tätä lammaspataa tein ensimmäisen kerran äitini viiimeistä pääsiäistä viettäessämme tässä talossa. Pääsiäisen ruokalistalle se on kuulunut siitä lähtien joka vuosi. Tuskin tämän yksinkertaisemmaksi voi ruoka mennä, ja joka kerta se kaavitaan viimeistä palaa myöten padan pohjalta.
LAMMASPATA tästä riittää 8-10 hengelle
pari kiloa pilkottua lampaanlihaa, ihan sama mitä osaa
muutama porkkana
muutamia varsia lehtiselleriä
sipuli tai pari
reilusti valkosipulin kynsiä
pari rkl öljyä
1 prk tomaattimurskaa
2 pientä tai yksi iso prk tomaattipyrettä
muutama desi lihalientä
muutama desi punaviiniä
puolisen desiä fariinisokeria
pari laakerinlehteä
suolaa
mustapippuria
rosmariiniä
Kaikki ainekset laitetaan pataan ja annetaan hautua uunissa ainakin 6 tuntia tai mielellään vaikka yön yli.
Mummin kuoltua nämä häneltä perityt (todennäköisesti) joulukaktukset ovat pärjäilleet vallan mainiosti pääsääntöisesti tyhjässä talossa jo kahdeksan vuotta. Alhainen peruslämpö ja epäsäännöllinen niukka talvinen kastelu tuntuu sopivan niille vallan mainiosti.
¨
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, kuuntelen mielelläni, mitä mielessäsi liikkuu;-)