maanantai 11. joulukuuta 2017

11. JOULUKUUTA - KUKKATAULU

Sain joskus nuorena tyttönä taulun, joka oli ollut mummini ollessa pikkutyttö hänen lempitaulunsa. Se on sellainen 30-luvulla tavallinen sisustustaulu, ei mitään arvotaidetta. Siitähän se sitten lähti, pikkutaulujen haaliminen. Joku laatikollinen näitä kai jo on, seinillä niitä ei juurikaan ole. Yksinomaan siitä syystä, että meillä on ripustamiseen sopivia seiniä kovin vähän.

Taulujen aiheet vaihtelevat lapsista, eläimiin, kukkiin ja uskonnollisiin aiheisiin. On nättiä, värillistä, vähän pelottavaakin, värillistä ja mustavalkoista. Kullanvärisiä ja ruskeita kehyksiä. Joissakin on takana muistokirjoitus siitä, että taulu on annettu lahjaksi jollekin. Mukavaa, minun ei silloin tarvitse arpoa taulun ikää. Nykyisin yritän ostaa enää vain näitä ihan pieniä, niin kuin tämä tosi söpö keväinen kukkakimppu. Keväiseksi kumman synkissä väreissä.

Toivoisin, että minulla joskus on asunto, jossa on niin paljon ylimääräistä seinätilaa, että voin ripustaa nämä kaikki seinälle. Kunniapaikalle tietysti se mummin taulu. 


IMG_5029

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

10. JOULUKUUTA – LUSIKAT

Kaikenlaisia astioita on kotiin tullut kannettua vuosien varrella varmasti peräkärryllinen. Melkeinpä kaikki meillä ovat ihan normaalissa arkikäytössä. Monet vähänkin koristeellisemmista vanhoista ruokailuvälineistä on kuitenkin tehty alpakasta ja sehän ei sovi meille alkuunkaan. Jos jotain käytetään arkena, se täytyy voida laittaa tiskikoneeseen.

Minua on aina miellyttänyt tämä tyylitelty simpukkakuvio. Löysin ensin tällaisia lusikoita yhdeltä kirpputorilta, mutta asiaa tuumaillessani joku muu olikin ne ehtinyt jo pelastaa. Pieni harmitushan siitä seurasi, mutta hetken kuluttua osto- ja myyntiliikkeen valtavasta laarista kaivelemalla löysin meille ihan omat vanhat Sorsakosken lusikat. Ja vieläpä halvemmalla, kuin mitä ensin olin ollut valmis lusikoista maksamaan.

Yhteen lusikoista on kaiverrettu nimikirjaimet AS.


IMG_5049

lauantai 9. joulukuuta 2017

9. JOULUKUUTA – TIINA

Paperitähti oli lapsena himolukija. Lotta- ja Tiina-kirjat olivat lukemistossani ihan siellä kärkipäässä.

Aloin keräilemään näitä vanhempia painoksia Tiina-kirjoista jossain vaiheessa 90-luvun lopulla Kisuprinsessalle.

Mutta oih ja voih. Aika oli ajanut Tiinan ohi, eikä Kisuprinsessaa kiinnostanut Tiinan elämä tipan tippaa. Hyllyyn silti meille jäivät, itselleni tulee niin nostalginen olo pelkästään jo näistä kansista. Ja voi sitä Tiinaa, reipas ja rohkea tyttö. Ja se ystävyys ja orastava ihastus Juhaan <3


IMG_5028

perjantai 8. joulukuuta 2017

8. JOULUKUUTA – KORURASIA

Pekkarisen tavaroiden mukana aikoinaan meille kulkeutui pienen pieni, pyöreä posliinirasia, jossa on tämä sama kuva. Siihen rasiaan ei mahdu kuin muutama sormus, joten kun yhtenä syksyisenä päivänä näin tämän kookkaamman version Järvenpään seurakunnan kirpputorin hyllyssä, oli se pakko ottaa pikkuisen perintörasian kaveriksi. Huolehdittavakseen tämä isompi rasia sai niin ikään kirpputorilta hankitut vanhat helmet.

Ilmeisesti kyseiset rasiat ovat peräisin jostain 50-60-luvulta. Matkamuistonahan tällaisia kotiin tuotiin. Grace ja Rainier nyt vaan on <3


2017-11-26 0012

torstai 7. joulukuuta 2017

7. JOULUKUUTA – MYYRÄLAKANA

En ole ollenkaan varma, oliko tsekkiläinen myyrä minulle tuttu hahmo jo lapsena, luultavasti oli. Yhtä kaikki, myyrä ystävineen on kerrassaan hurmaava ja tämän lakanan tarina myyrän autosta autokorjaamolla sitä yhtälailla.

Kaikenlaisia tekstiilejä vuosien varrelta on tullut osteltua. Milloin on kiinnostanut mikäkin kuosi tai materiaali. Monesta säkillisestä kankaita olen luopunut, mutta tästä myyrälakanasta en luovu ikinä. Omilla lapsillani se oli 90-luvun lopulla käytössä, eivätkä värit ole haalistuneet yhtään.

Kovasti toivon, että jonain päivänä saan vielä pedata sen lastenlasteni sänkyyn mummolavierailulla.


IMG_5087

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

6. JOULUKUUTA – KENGÄT

40-luvun korkokenkiä omassa koossani olen vuosien varrella löytänyt kolmet. Kaikki ovat käytössä. Kun joskus käytin yksiä niistä suutarilla, en melkein saanut niitä sieltä pois. Suutari oli niin innoissaan nähdessään pitkästä aikaa niin huolella ja hyvistä materiaaleista tehdyt kengät.

Kaikki kolme paria on valmistettu Suomessa mustasta mokkanahasta ja niissä on käytetty eri tavoilla mustaa nappanahkaa somisteena. Korot ovat korkeahkoja, mutta kengät ovat silti miellyttäviä jalassa ja tekevät jalan jotenkin siron näköiseksi. Toivon totisesti, että onnistun huolehtimaan niistä niin, että ne säilyvät minulla lopun elämäni käytössä. Kenkien hoitaminen ylipäätänsä on minulle jonkun sortin intohimo.

Juhlallista 100-vuotispäivää meille kaikille!


2017-11-26 004

tiistai 5. joulukuuta 2017

5. JOULUKUUTA – MALJAKKO

Pekkarisen kanssa on takana monta ihan mahtavaa reissua. Erityisen mahtavaa on ollut aina, kun jonnekin on lähdetty omalla autolla, niin myös tänä syksynä Tanskassa. Dalbyssä tunnelmallista ooppera-aamiaista tarjoiltiin joka aamu tällaisesta perinteisestä, tanskalaisesta Lokki-kuvioidusta astiastosta.


Kun tämä pieni, mutta ikävä kyllä rikkinäinen maljakko odotteli minua kirpputorin hyllyssä matkan jälkeen, oli se huonosta kunnostaan huolimatta pakko ostaa. Keittiön ikkunalla sitä monta kertaa päivässä vilkaisen. 


2017-11-26 0011

maanantai 4. joulukuuta 2017

4. JOULUKUUTA – ILTALAUKKU

Vaaleanpunaisesta silkistä tehty, jollain tavalla herkän kaunis iltalaukku on kaiketi peräisin jostain 50-luvulta. Harmillisesti laukku on sen verran likainen, että käyttöön siitä ei oikein taida olla, enkä oikein keksi, millä tällaisen kangaslaukun tärvelemättä uskaltaisi itse puhdistaa. Koristelut on maalattu laukun pintaan.


Yhtä kaikki, pystyn hyvin kuvittelemaan tunnelmallisen juhlaillan, hienon naisen pikkumustassaan, klassisen parfyymin tuoksun, kiharretut hiukset, helminauhan kaulaan ja tämän laukun juhlijan käteen. Laukussa luonnollisesti kangasnenäliina, kirkkaanpunainen huulipuna ja pieni peili, sekä kampa. 


2017-11-26 0013

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

3. JOULUKUUTA – PUUSIENI

Sieni ei ole mitenkään erityisen vanha, mutta puulaji, josta se on valmistettu, on minusta niin erikoinen, että mukaanhan tämä oli napattava Varkaudessa. Hienoa käsityötä muutenkin, kaikki pisteet ja lämpöiset terveiset Erkille.


Sieni muotona on kaikin puolin minusta kiehtova. Vanhojen sienien klassikko lienee monien muistama kärpässienijakkara. Lapsena hirveästi aina harmitti, kun meillä ei kotona sellaista ollut. Pekkarisen myötä minustakin lopulta tuli vanhan ja kauniin kärpässienijakkaran omistaja.


2017-11-26 0015

lauantai 2. joulukuuta 2017

2. JOULUKUUTA – MATKAMUISTOKORTIT

Monta hyvää matkaa on vuosien varrella tullut tehtyä, mutta missään en ole ollut niin onnellinen kuin näissä kolmessa kaupungissa. Myönnettävä on, että vastaavanlaisia kuvasarjoja on tullut pienen laatikollisen verran kerättyä muistakin kaupungeista, enkä kaikissa niistä ole tietenkään edes käynyt.

Jotakin viehättävää on siinä ajassa, jolloin kohtuullisen harvinaiselle matkalle päästyään matkalaisen ei tarvinnut tuijottaa kaikkea kameran linssin läpi, vaan tyydyttiin ostamaan muistoksi ammattilaisen valmiiksi ottamat kuvat kohteen päänähtävyyksistä. Niitä oli sitten mukava kotona katsella ja ystäville näyttää.


2017-11-26 0017

perjantai 1. joulukuuta 2017

1.JOULUKUUTA - SORMUSRASIA

Koko ajatus joulukalenterista syttyi oikeastaan tästä pienestä, pahvisesta, ruotsalaisesta sormusrasiasta. Joka kerta kun sen korurasiassani näen, tulen ihan järjettömän iloiseksi ja onnelliseksi ja muistan, että juuri tällaisten asioiden takia kirppareita luuhaan.


Tällaiset mitättömät pikkujutut löytyvät melkeinpä aina jostain osto-ja myyntiliikkeen pöydän alla olevasta toisarvoisesta romulaatikosta. Pieni pahvinen rasia, jossa joku aikanaan sai ehkä lahjaksi tärkeän, mutta selvästi maltillisen kokoisen sormuksen, sillä ökytimantilla varustettua sormusta tähän ei saa mahtumaan. Suurella todennäköisyydellä rasian olisi pitänyt lentää roskiin jo kymmeniä vuosia sitten, mutta jostain syystä se päätyikin tänne Suomeen minun löydettäväkseni. 


2017-11-26 001

torstai 30. marraskuuta 2017

Kohta ne luukut sitten aukeaa

Paperitähden joulukalenteri on kyhätty kasaan 24 viime vuosien varrella kertyneestä satunnaisesta kirpparilöydöstä ja vähän niistä ajatuksista, mitä kukin löytö hankintahetkellä herätti tai miksi se kotiin kulkeutui. Aina ja kovin usein ei kyllä löydy mitään järjellistä, eikä edes järjetöntä syytä. Välillä riittää se, että esine vaan yksinkertaisesti oli niin kaunis.

Paperitähti ei ole mikään oikea keräilijä, sillä minulta puuttuu keräilijän fokus ja pitkäjänteisyys. Pikemminkin olen  romu- ja kirppiskaupan vähän joistakin asioista jotain oppinut sekatyömies.

En koskaan osta mitään kallista ja jos joskus budjetti onkin ylittymässä, yritän huom. ainakin yritän kävellä ulos ja palata asiaan seuraavana päivänä uudestaan, jos olen pystynyt itselleen jotenkin hankinnan perustelemaan (missä tietenkin olen aika taitava).

Huomenna ne luukut sitten alkavat aueta.


IMG_5137
IMG_5142

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Mäntyä ja marraskuuta


Joo, olin  ihan topakasti päättänyt, että yhtään vanhaa täkkiä en enää hanki. Joo, olin päättänyt, että tänä syksynä tämä mummola pistetään vihdoin myyntiin. Mutta silti, marraskuiseen viikonlopun viettoon ajettiin Pekkarisen kanssa kaksi uutta vanhaa luonnonvalkeaa silkkitäkkiä kyydissä, eivätkä mummolan myyntisuunnitelmat ole edistyneet yhtään mihinkään.
Taas kerran tuvassa istuin ja katselin mäntyisiä, kellastuneita seiniä, lattioita ja kattoa ja ihmettelin, miten joku asia voikin yhtäaikaa olla niin kammottava ja silti niin tärkeä. Kymmenen vuotta sitten olisin helposti vielä peittänyt kaiken maalilla, nyt epäröin. Isovanhempien omista metsistä kaadetuista männyistä paikallisen puusepän tekemät ovet ja ikkunat, katot ja lattiat. Ukin pelastamista 1800-luvulla rakennetusta purkutalon hirsistä sahatut tuvan seinäpaneelit, kaikessa mäntyisessä ja ahdistavassa kamaluudessaan jotenkin niin suomalaiset.
Mummi leipoi usein maustekakkua ja niin leipoi toinenkin mummini. Se on leivonnaisten ehdotonta aatelia ja sopii tämän paikan henkeen täydellisesti. Sellaisen paistoin meille tälläkin reissulla, sen toisen mummin perintönä saadulla reseptillä. Isomummoni Olgan reseptikirjasta tämän ohjeen löysin merkinnällä ”Liisalta, on hyvä!”

LIISA-MUMMON HYVÄ MAUSTEKAKKU

1,5 dl voisulaa
3dl sokeria
4 munaa
1,5 dl kermaa
3,75 dl vehnäjauhoja
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 tl ruokasoodaa

Vaahdota sokeri ja munat. Sekoita mausteet ja sooda jauhoihin ja lisää ne, kerma ja voisula muna-sokeri-seokseen. Paista jauhotetussa vuokassa 175-200 asteessa noin 45 minuuttia.

IMG_4979 IMG_4971 IMG_4970 IMG_4947 IMG_4943


Eräässä tyhjässä ja turhassa mummolan nurkassa majailevat tonttupojat Tahvo ja Toope. Tällä reissulla piti vähän auttaa poikia sisustushommissa, Tonttulan huusholli oli ryöstäytynyt aikamoisen sotkuiseen kuntoon.

tonttula

Joulu jo mielessä oli tarkoitus myös inventoida lautasia, mutta kuinka ollakaan, se homma ei tällä kertaa huvittanutkaan yhtään. Tyydyin ottamaan muutamasta pinosta valokuvan. Tähän täytyy palata joskus...

lautaset IMG_4976 IMG_4958

perjantai 15. syyskuuta 2017

Oh shit not you again

Never to return

Like wind, all things refuse to stay.
No lasting place is here;
All rosy cheeks will fade away,
Each smile – and every tear.

Why then be full of sorrow.
Distress and harm don’t last;
Like leaves, they’re gone tomorrow –
Time and man are soon past.

All vanishes away – away!
Your youth, your hope, and your friend.
Like wind, all things refuse to stay.
Never to return, only to end!

H.C. Andersen

Frijsenborg 23 August 1868




IMG_4656 IMG_4652 IMG_4671 IMG_4676 IMG_4678 IMG_4040 IMG_4679 IMG_4723 IMG_4753 IMG_4759 IMG_4782 IMG_4734 IMG_4773 IMG_4691

lauantai 2. syyskuuta 2017

Nääkin me nähtiin, Englanti osa 4/4

Koko pariviikkoinen matkamme oli niin täynnä elämyksiä ja kauniita näkymiä, että tuntuu täysin pöhkölle laittaa kohteita paremmuusjärjestykseen. Teen sen silti, sillä viimeisen Lontoon-päivämme kohteet kaikesta huolimatta jättivät sydämeeni suurimman jäljen monestakin syystä.

Täydelliseen maanantaipäivään opettajamme oli mahduttanut meille sopivasti ohjelmaa ja itselleen aikaa viettää sen meidän kanssamme. Ope ei meitä juuri ennestään tuntenut, joten hän oli aidosti liikuttavan jännittynyt seuratessaan, mitä hänen valitsemistaan kohteista pitäisimme. Helpotus tuntui olevan käsin kosketeltava, kun Brunswick Housen portista sisään astuttuamme loppupäivä olikin meidän puoleltamme yhtä huokailua ja sydämen tykytystä.

Päivän aikana ehdimme käydä Covent Gardenin kukkatukussa, Brunswick Housessa, puutarhamuseossa ja Chelsea Physic Gardenissa. Kun viimeisenä iltana Lontoossa istuin puolen yön maissa makuuhuoneeni parvekkeella ja kuuntelin kaupungin huminaa, muistin elävästi, miten jo pienenä tyttönä pidin yöllistä tehtaiden huminaa Varkaudessa lohdullisena. Jotenkin sellainen on aina tuonut minulle turvallisen tunteen siitä, että vaikka minä nukun, asiat etenevät ja maailma pyörii edelleen.

Paljon pahaa oli maailmassa tapahtunut matkamme aikana, mutta me olimme kohdanneet niin paljon ystävyyttä, hyvää tahtoa ja anteliaisuutta, että levollisin mielin painoin pääni tyynyyn Hampsteadissa tuona iltana.

IMG_4598chelsea1 IMG_4530

Brunswick House on antiikkikaupan, juhlatilan ja ravintolan järisyttävän tunnelmallinen yhdistelmä Vauxhallin alueella. Ainakin tällaisen rähjäromantiikan ystävän paikka sai melkein pois tolaltaan.
  IMG_4527 IMG_4519 IMG_4520 IMG_4525 IMG_4528

Jos ihmisen kokoinen kauniisti rakennettu kasvitieteellinen puutarha kiinnostaa, kannattaa 1600-luvulla perustettu Chelsea Physic Garden ehdottomasti lisätä listalle.

IMG_4594IMG_4578 IMG_4575 IMG_4569 IMG_4566 IMG_4565 IMG_4564 IMG_4558 IMG_4556 chelsea

Kiitos Maarit aivan mahtavasta matkaseurasta. Arvaan kyllä, että ilahdut tästä kuvasta kovin, mutta minusta tässä tiivistyy hyvin meidän reissumme sisältö: hempeätä nautintoa kermakuorrutuksella alusta loppuun.
IMG_4482