perjantai 30. syyskuuta 2016

Ammatinvaihtaja

Toista kuukautta olen miettinyt, mitä kirjoittaisin elokuussa alkaneista puutarhuriopinnoistani. On vaikea muotoilla tekstiä, joka kuvaisi tätä tunnetta. Olen todella onnellinen, että minulla oli nyt mahdollisuus toteuttaa tämä jossain takaraivossa jo vuosia kytenyt ajatus opinnoista kasvien parissa.

Yhtään pettymystä ei ole vielä vastaan tullut. Joka päivä ihmettelen, että ihan oikeasti saan tehdä kaikkea tätä. Olen opetellut kymmeniä ellei satoja kasvien tieteellisiä nimiä, oppinut tunnistamaan kymmeniä uusia kasveja ja tutustunut eri maalajeihin, sitonut matalia ja korkeita kimppuja, väkertänyt puolipyöreän asetelman astiaan ja käyttänyt kokonaisen työpäivän surulaitteen tekemiseen, opetellut paketoimaan kukkia oikeaoppisesti, tuhertanut kaksi rintaviehettä, opetellut ajamaan traktoria ja kolmea erilaista päältäajettavaa ruohonleikkuria sekä vaihtamaan siimaleikkuriin siiman. Välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä.

Kun kaiken tämän vielä saa tehdä hurjan mukavassa ja samanhenkisessä seurassa, mitä muuta voisin olla kuin tyytyväinen.


IMG_1549 (1)
mama2
mama1
IMG_1570
Ihka ensimmäinen työni, puolipyöreä matala kimppu.

IMG_1572
Seuraavaksi puolipyöreä, matala asetelma astiaan, oasis-sieneen.

IMG_1578
Kaksi rintaviehettä, ensimmäinen kukkien langoitusharjoitus.

mama
Surulaite, kahvalliseen oasis-pohjaan

mama3
Ja lopuksi korkea kimppu, valtava haaste, jonka parissa treenaamista vielä riittää.

IMG_1592
Tänään ruokapöydälle pikaisesti kyhätty asetelma, ei minkään taiteen tai ammatillisten sääntöjen mukaan. Inspiraationa kirppiskierrokselta löytynyt kymmenen pikkumaljakon nippu ja Lidlistä ruokakauppareissulla ostetut krysanteemit, sekä viimeiset kotipihan kukkijat.