keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Svenska killar

Kaikki, jotka tuntevat minua vähänkään paremmin, tietävät, että minulla on aina ollut jonkunsortin heikkous paitsi Ruotsiin, myös ruotsalaisiin miehiin. Luultavasti kovin moni ei kuitenkaan tiedä, miksi. Omituista kyllä, itse pystyn osoittamaan hyvinkin tarkasti sen yhden tietyn hetken vuosikymmenten takaa.

IMG_8239

Äitini paras ystävä lähti jo varsin nuorena Savosta maailmalle. Muutaman mutkan kautta hän päätyi jossain vaiheessa asumaan Ruotsiin ja lopulta naimisiin ruotsalaisen ammattimuusikon kanssa, kutsuttakoon häntä vaikka Sellistiksi. Lapsuudessani kävimme äidin kanssa melko usein tapaamassa hänen ystäväänsä. Joskus junailimme Vadstenaan Sellistin lapsuudenkotiin, toisinaan vietimme aikaa Örebrossa, jossa äidin ystävä ja Sellisti asuivat ihanassa, rähjäisessä vanhassa omakotitalossa.

IMG_8212

Kun v. 1975 olin viisivuotias, meille ostettiin kotiin piano. Rakastin sitä alusta alkaen. Se oli iso, musta ja ikivanha. Tuona kesänä äidin ystävätär tuli meille kylään perheineen. Meidät lapset oli jo laitettu sinä iltana nukkumaan. Muistan, kuinka odottelin vaaleanturkoosissa sängyssäni unta, kun olohuoneesta alkoi kuulua jotain taianomaista. Sellisti oli asettunut pianomme ääreen ja alkoi vahvasti tunteella soittaa Tsaikovskin pianokonserttoa no. 1.

IMG_8244 En usko, että olin koskaan kuullut mitään niin kaunista ja syvästi vaikuttavaa. Silloin tapahtui jotain, josta en eroon pääse enää ikinä. Epäreilua etenkin Tsaikovskille, että siitä hetkestä alkaen, rakkauteni ei suinkaan ole kohdistunut Tsaikovskiin, lukuun ottamatta tuota kyseistä pianokonserttoa, vaan ruotsalaisiin miehiin.

Pianoa halusin itsekin oppia soittamaan ja niinpä olin samaisena syksynä etsinyt itselleni soitonopettajan. Siihenkin harrastukseen olin lopulta aivan liian laiska, enkä useamman vuoden opiskelun tuloksena oppinut soittamaan minkään vertaa.

Sellistikin osoittautui täysin epäonnistuneeksi valinnaksi: ikävä luonne yhdistettynä alkoholiongelmaan. Avioeron myötä Sellisti hävisi meidän elämästämme lopullisesti. Kuolikin kuulemma suhteellisen nuorena.

IMG_8202 Vähän päälle kaksikymppisenä törmätessäni Pekkariseen tajusin pian, että sen lähemmäksi ruotsalaista miestä en koskaan tulisi pääsemään. Vaaleine hiuksineen, valkeine hampaineen ja kauniisti ruskettuneena hänessä oli ruotsalaisuutta juhannuksena 1993 minulle ihan riittävästi.

IMG_8208

Hyvinhän kaikki kuitenkin lopulta päättyi, minä sain look a like- ruotsalaiseni ja rakastan edelleen tuota pianokonserttoa sekä Ruotsissa matkustelemista.

Sen pianon isäni vaihtoi reilut parikymmentä vuotta sitten sirompaan. Harmitti kovasti, mutta kukaan ei suostunut kantamaan sitä vanhaa rohjoa tuolloin kolmannessa kerroksessa sijaitsevaan opiskelijakämppääni. IMG_8193