maanantai 28. joulukuuta 2015

Oli hämärää, satoi vettä

Ajettiin Savoon. Oli pimeää, satoi vettä. Laitettiin ruokaa, katettiin pöytä, syötiin ja tiskattiin. Oli hämärää, satoi vettä. Paistoi hetken aurinko. Laitettiin ruokaa, katettiin pöytä, syötiin ja tiskattiin. Kävi köllykkäpukki. Naurettiin hassulle pukille, paitsi porukan pienimmät. Heitä ei naurattanut. Oli hämärää, satoi vettä. Laitettiin ruokaa, katettiin pöytä, syötiin ja tiskattiin. Oli hämärää, satoi vettä. Laitettiin ruokaa, katettiin pöytä, syötiin ja tiskattiin. Oli hämärää, mutta ohuesti valkealla hunnulla peitetty maa. Pakattiin tavarat, lähdettiin kotiin.

Jouluna 2015 ei eloa pilattu stressillä eikä aikatauluilla, vaan hemmoteltiin hyvällä ruualla ja rakkaalla seuralla.

joulu2015 063
joulu2015 098 joulu2015 101 joulu2015 105 joulu2015 113 joulu2015 158 joulu 2015 joulu 20151 joulu 20152

lauantai 19. joulukuuta 2015

Paris - Je t'aime

Olen paljon miettinyt sitä, miksi jostain paikasta tulee niin taianomainen. Miksi ne ensimmäiset ihmiset asettuivat sinne. Oliko pelkästään paikan fyysinen sijainti hyvä vai oliko paikassa jotain muutakin jo silloin vai rakentuiko se vasta vuosisatojen saatossa erilaisten aikakausien seurauksena. Tiedän ihmisiä, jotka vihaavat Pariisia. Paljon on kuitenkin myös minunkaltaisiani, joille tässä kaupungissa, sen ilmapiirissä ja ihmisissä vaan on jotain ihmeellistä ja kiehtovaa kerta toisensa jälkeen.

Tällä reissulla tuntui erityisen tärkeälle seisoa lauantai-iltapäivän käsittämättömän täydessä metrossa tiiviisti kylkikyljessä kaikkien vieraiden ihmisten kanssa. Kaikki erilaisia, eri ikäisiä, erilaisista taustoista, eri maista ja maanosista, erinäköisiä, tavallisia ja epätavallisia ja silti kaikki jonkun lapsia. Kaikkien tämän syksyn vihaa huokuvien tapahtumien ja puheiden jälkeen oli huojentavaa tuntea, että ihan oikeasti suurin osa meistä ihmisistä emme kuitenkaan ole toistemme vihollisia. Tuntui tärkeälle elää konkreettinen hetki yhtä itselleni tärkeintä elämänarvoa: ihmisyyttä.

IMG_9727
IMG_9732 IMG_9739 IMG_9743 IMG_9746 IMG_9758 IMG_9762 IMG_9765 IMG_9766 IMG_9770 IMG_9778 IMG_9764 IMG_9793 IMG_9795 IMG_9801 IMG_9812 IMG_9835 IMG_9791

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Leppoisa lauantai

Olimme perjantai-iltana kävelyllä Montmartrella seuranneet Avenue Trudainen varrelle pystytettävän pitkiin riveihin kymmeniä ja kymmeniä valkeita telttakatoksia. Hetken ehdimme jo ihmetellä mitä tuleman pitää, kun bongasin jostain mainosjulisteen "Brocante"- Onneksi sen verran ranskan kieltä vielä muistin, että ymmärsin välittömästi kyseessä olevan antiikkimarkkinat.

Huippuhyvä matkanjohtajani sujuvasti, täydellisen joustavasti ja ihan pyytämättä uudelleenjärjesteli lauantaiaamun ohjelmamme niin, että pääsimme heti ensimmäiseksi kävelemään ristiin rastiin vanhojen tavaroiden kojuja. Kylläpä mukaan olisi lähtenyt niin helposti yhtä sun toista, jos vain olisi pienikin mahdollisuus ollut se kotiin kuljettaa.

Lauantaipäiväämme leimasi muutenkin antiikki ja eritoten harras antiikki. Oikein muutenkaan en osaa kuvailla katsastamiamme kirkkoja, joista vanhin oli vihitty käyttöön jo vuonna 1248. Silloin nimittäin otettiin käyttöön Saint Chapellen kirkko, joka jäi vähän kummallisesti lopulta Napoleonin aikaan rakennetun oikeuspalatsin sisäpihalle.

Käytännössä Saint Chapellen yläkappelin seinät ovat kokonaan lasimaalausta, joten tuntuu aika käsittämättömälle, että tämä kirkko saatiin valmiiksi kahdessa vuodessa sen aikaisilla työvälineillä.

Reittimme varrelle sattui myös meille tuntematon kirkko, jonka ovi oli kutsuvasti auki. Pekkarinen ehdotti, että piipahtaisimme sisään. Kirkkosali oli tyhjennetty istuimista ja täytetty niiden sijaan kirpputoritavaroilla. Voi voi sentään, siellähän vierähtikin sitten hetki jos toinen mummojen laatikoita penkoessa.

IMG_9604 IMG_9605 IMG_9607 IMG_9610 IMG_9620 IMG_9635 IMG_9639 IMG_9644 IMG_9648 IMG_9663 IMG_9664
IMG_9667
IMG_9677
IMG_9696

tiistai 8. joulukuuta 2015

Perjantai Pariisissa

Kyllä harmitti koko reissu. Se, mikä aurinkoisena lokakuun sunnuntaiaamuna tuntui hyvälle idealle oli muuttunut sateiseen ja pimeään joulukuiseen torstai-iltaan mennessä täysin järjettömäksi ajatukseksi.

Olisin ihan mielelläni heittänyt vaikka matkarahat hukkaan, jos olisin voinut vaan perua koko matkan ja jäädä kotiin, sillä minua pelotti ja ahdisti.

Pekkarinen ei ottanut hienovaraisia vihjailujani reissun perumisesta kuuleviin korviinsakaan, vaan alkoi tuttuun tapaansa hyvissä ajoin suunnittelemaan meille matkaohjelmaa. Hyvä niin, sillä Pariisissa paistoi aurinko. Vaikka marraskuun tapahtumia ei voinut mitenkään täysin unohtaa, saivat joka paikassa näkyvästi esillä olevat sotilaat, poliisit ja turvamiehet ja loputtomat turvatarkastukset olon tuntumaan sille, että täällä ainakin yritetään tehdä kaikki mahdollinen ihmisten turvallisuuden eteen.

Perjantai oli meidän matkapäivämme, mutta ehdimme silti koluta vielä kaupungin nurkkia. Ovat tainneet tämän syksyn kamaluudet kutistaa minun alkuperäiset, omat pienet pelkoni varsin mitättömiksi, sillä Pekkarinen onnistui vaivatta houkuttelemaan minut kiipeämään Sacre Coeurin korkeimpaan torniin.

300 tiukkaa askelmaa kapeissa kierreportaissa ilman kaiteita, eikä paluuta peruuttamalla. Hiukan hikisenä ja polvet tutisten pääsin kuitenkin perille ja sain nauttia upeasta auringonlaskusta jouluisen kaupungin yllä.


IMG_9462 IMG_9477 IMG_9480 IMG_9500 IMG_9492 IMG_9494 IMG_9495 IMG_9534 IMG_9544 IMG_9539 IMG_9547 IMG_9549 IMG_9555 IMG_9559
IMG_9570
Grand Palais'ssa avattiin juuri tänä perjantaina Louis Vuitton-näyttely, johon todella jonotettiin. Ja tuo kymmenien poliisiautojen letka oli mitä ilmeisimmin pysäköity kadulle suojaamaan jonossa seisovia.

IMG_9567 IMG_9574 IMG_9552