sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Ihan tavallinen viikonloppu

Aika harvoin meillä lopulta on viikonloppuja, että ei olisi mitään erityistä suunnitelmissa. Nyt sellainen sattui vaihteeksi olemaan. Niille perheessämme, jotka ovat hurahtaneet juoksemiseen, tarjolla oli juoksemista, ja joku muu ehkä saattoi käyttää lauantaipäivänsä maratonia muistuttavaan kirpputorikierrokseen.

Sunnuntaipäivälle Kisuprinsessa halusi valmistaa meille brunssin. Ensin en oikein syttynyt ajatukselle, mutta annoin tytön käydä kuitenkin kaupassa lauantai-iltana hakemassa tarvikkeita. Sunnuntaiaamuna, kun kevään ensimmäisten pihatöiden tauolla tulin käymään sisällä, ja täällä leijui ihana vastapaistettujen croissantien ja lettujen tuoksu, innostuin itsekin ja aloin kaivella kaapeista kivoja astioita ja kattaa pöytää. Löytyipä pöytään vielä kaapin perukoilta kuoharipullokin. Voi miten monen kirpparikierroksen astialöytöjä vuosien varrelta pöytään saikaan nostella.

Mukavinta taitaa olla aina silloin, kun ei liiaksi asioita suunnittele. Antaa toisten innostua ja innostuu siinä itse mukana.

IMG_5680

IMG_5685
pt b IMG_5691 IMG_5700 IMG_5667

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Katuruualla

64 toinen toistaan houkuttelevampaa ruuan myyntipistettä. Hyisen jäätävä tuuli ja parasta mahdollista seuraa. Huikaisevan kirkas auringon paiste ja vapaa päivä. Sellainen oli meidän Streat EAT-lauantaimme pikkuveljen perheen kanssa Helsingissä. 


IMG_7231 IMG_7200 IMG_7275 IMG_7236 IMG_7273 IMG_7333 IMG_7304 IMG_7311 IMG_7326 IMG_7353

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Pöytäkauppaa

Muutama viikko sitten autotallissa käydessäni huomasin, että siellä talvehtineet kukat on lähiaikoina tuotava jo sisälle ja trimmattava kesäkuntoon. Siitä aiheutuu väistämättä olohuoneeseen pariksi kuukaudeksi jokakeväiset kauppapuutarhamaiset olosuhteet ja huutava pula vaakasuorista pinnoista.

Kuinka ollakaan, samaan aikaan aloin myös haikailla ensimmäistä kertaa elämässäni pyöreän sohvapöydän perään. Koska minulla autotallista tulevien kukkien takia on käyttöä sohvapöydän virkaa toimittaneelle vanhalle tarjoiluvaunulle, oli kertakaikkiaan vaan pakko alkaa sitten etsiä sitä sohvapöytää.

Nopeasti tiesin kyllä, mitä haluan: marmorikansi metallisella trumpettijalalla. Ongelmaksi kuitenkin muodostui se, että käytettynä ei sellaista meille sopivan kokoista löytynyt heti. Minä en kuulu niihin ihailtaviin ihmisiin, jotka sisustuslehdissä kertovat olevansa mielellään vaikka kuinka pitkään ilman tarvitsemaansa tavaraa, jotta löytävät juuri tismalleen oikeanlaisen. 

Näinpä päädyin jälleen kerran hankkimaan jotain sinnepäin. Annan sen itselleni anteeksi, sillä tässäkin tapauksessa kyseeseen tuli vain kierrätyskaluste. Kahdessa tunnissa pöytä löytyi Torista, kaupat oli sovittu ja pöytä oli haettu Vantaalta uuteen kotiin.

IMG_5598

Eilistä iltapäivää vietin miehisessä seurassa, kun pari Pekkarisen hyvää ystävää tuli meille iltapäiväkahville. Monettakohan kertaa tarjolle laitoin ranskalaisen tomaattipiirakan, jonka ohje ihme kyllä ei vielä löytynytkään täältä. Yksinkertainen, rikollisen helppo ja oikein maukas suolainen tarjottava. Myönnettäköön, että parhaat puolensa taitaa näyttää kahvin sijaan punaviinin kaverina.

RANSKALAINEN TOMAATTIPIIRAKKA

175 g vehnäjauhoja
125 g kylmää voita
2-3 rkl kylmää vettä

ranskalaista sinappia
100 g pitkään kypsytettyä goudaa (ja pitää todellakin olla pitkään kypsytettyä)
4-6 tomaattia viipaleina
3 valkosipulin kynttä pilkottuna
basilikan lehtiä

Nypi pohjan ainekset nopeasti tasaiseksi taikinaksi ja painele vuokaan. Levitä pohjan päälle ohut kerros sinappia, juustoviipaleet ja niiden päälle tomaatit sekä valkosipulisilppu. Paista 180 asteessa n. 40 minuuttia. Koristele basilikan lehdillä.

IMG_5592