lauantai 24. tammikuuta 2015

Hernesoppaa

Jouduin vähän harmillisesti jäämään viikonlopuksi kotiin, kun alkuperäinen tarkoitukseni oli lähteä Savon suuntaan luokkakokoukseen. Olin kuitenkin vielä keskiviikkonakin tosi kipeänä, joten oli pakko päättää, että ainoa oikea ratkaisu on jäädä kotiin viikonlopuksi lepäämään.

Koko syksy ja talvi on ollut sellaista omituista sumua, että ruokapuoli meillä on jälleen kerran hoidettu pitkälti tavoilla, joita täällä julkisesti ei liene soveliasta kuvailla. Senpä takia päätin asettaa itselleni täksi viikonlopuksi ruokahaasteen: kolme minulle täysin uutta ruokalajia kokeiluun.

Kolmesta on nyt kaksi tehty. Voin sanoa, että tämä haaste kyllä kannatti. Lemppariruokalistalleni sain tänäänkin lisätä uuden keiton. Ohje on Lantliv-lehdestä. On muuten ainoa lehti, jonka jokaikisen numeron olen jostain 2000-luvun alkupuolelta asti ostanut. Kaikki numerot ovat myös tallessa.

Tein tämän sopan valurautapadassa. Onnistunee missä tahansa muussakin keittoastiassa tai padassa, mutta minä käyn nyt kuumana näihin valurautaisiin astioihin.

KIKHERNEKEITTO

2 prk kikherneitä
7 dl vahvaa kanalientä
puolikas sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 siivu päivän vanhaa levain-tyyppistä (=kunhan jotain vaaleata) leipää
1 rkl savupaprikajauhetta
oliiviöljyä
2 tl juoksevaa hunajaa
vastajauhettua mustapippuria
suolaa

tarjoiluun:
uunissa paahdettua parmankinkkua
parmesan-raastetta

Huuhtele ja valuta kikherneet yksi pakkaus kerrallaan. Hienonna toinen paketillinen herneitä vesitilkan kanssa tahnaksi vaikka sauvasekoittimella. Hienonna sipulit ja valkosipulit. Kuullota sipuleita ja savupaprikajauhetta öljyssä padan pohjalla, lisää kanaliemi, hernemössö ja kokonaiset herneet sekä hunaja. Anna kiehua noin 10-15 minuuttia.

Hienonna leipäviipale. Minä surautin sauvasekoittimella vesitilkan kanssa ihan mössöksi. Vispilöi hienonnettu leipä/leipämössö keittoon huolellisesti, mausta pippurilla ja tarvittaessa lisää suolaa.

Paahda leivinpaperin päälle asetellut parmankinkkuviipaleet 200-asteisessa uunissa, kunnes ne näyttävät/tuntuvat rapeilta. Kun ne ovat jäähtyneet, murenna ne ja tarjoa parmensanraasteen kanssa keiton lisukkeena.

 Siitä huolimatta, että Paperitähdessä on jo toinen ruoka-aiheinen postaus peräkkäin, tämä ei ole muuttumassa sen enempää ruoka-, kuin miksikään muunkaan yhden aiheen blogiksi. Syynä vain ja ainoastaan tämä ruokahaaste.

IMG_6223
Itse keitosta ei saanut yhtään järjellistä kuvaa, joten sen sijaan detaljikuva Traktorimiehen myös kehumasta kattauksesta . Aarikan vanhojen kynttilänjalkojen kokoelma täydentyi tänään kirpputorireissulla.
<

perjantai 23. tammikuuta 2015

Paistosta pannulle

Koska olen niin armottoman laiska kyökki-ihminen, hämmästyn itsekin niinä harvoina kertoina, kun jaksan ryhtyä ruuanlaittoon ja saan aikaiseksi vieläpä jotain oikeasti hyvää. 

Raaka-aineiden kanssa tätä ruokaa valmistaessa voi varmaan hifistellä vaikka kuinka, mutta minun keskittymiskykyni riittää juuri ja juuri yhdessä ruokakaupassa käymiseen. Useimmiten se on K-market, mutta kausittain innostun myös Lidlin tarjonnasta. Tällä kertaa mentiin peruskookaupan tarjonnalla eli Pirkka-fetaa ja jotain kreikkalaisia oliiveja.

Resepti on varsin simppeli, eikä valmistuksessa tarvitse kauaa nykerrellä. Eikun uuniin ja riittävän nopeasti myös syömään. Näillä määrillä tein neljän hengen reilun annoksen. Ohje löytyi Lainahöyhenissä-nimisestä blogista. 

TOMAATTI-FETA-OLIIVIPAISTOS

2 kokonaista palafetaa
2 rasiaa kirsikkatomaatteja puolitettuina
kalamata-oliiveja
muutama veitsen alla muhennettu valkosipulinkynsi
tuoretta oreganoa
tuoretta timjamia
oliiviöljyä
juoksevaa hunajaa
kuivattuja yrttejä maun mukaan

Öljyä valurautainen paistinpannu, laita siihen kokonaiset fetapalat, tomaatit, valkosipulit ja oliivit. Lorota päälle oliiviöljyä ja lisää tuoreet yrtit ja maun mukaan kuivattuja yrttejä. Minä lisäsin timjamia ja rosmariinia kuivattuna. Ennenkuin laitat uuniin ripottele tomaattien päälle vähän sormisuolaa ja lopuksi vielä koko paistoksen päälle vähän juoksevaa hunajaa.

190-asteiseen uuniin noin puoleksi tunniksi. Nautitaan lämpimänä rapeakuorisen vaalean leivän kanssa. 


IMG_6211

Viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota siihen, että usein on näkynyt ohjeita, joissa ruoka valmistetaan valurautaisessa paistinpannussa, mutta uunissa paistaen. Enkä ihmettele, se on itse asiassa varsin kaunis tarjoiluastia pöydässä. Vanhoja kotimaisia valurautapannujahan voisi vaikka haalia kirpputorilta muutaman lisää...

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Terve vaan taas Tukholmalle


Pekkarisella on tammikuun lopulla syntymäpäivä, joten siitä olemme vuosittain saaneet hyvän syyn tehdä Tukholman risteilyn myös tammikuussa. Tämän vuoden syntymäpäiväristeilyn teemaksi valittiin Millesgårdenin taiteilijakoti Lidingön saarella.

IMG_6024

Lidingön saari, joka on myös oma kuntansa, sijaitsee karkeasti Värtahamnin vastarannalla. Julkisia käyttäen sinne pääsee Ropstenin tunnelbana-asemalta joko junalla tai bussilla. A-vyöhykkeen lipulla pääsee perille asti.

Matka Värtanista ei kuitenkaan ole kuin muutamia kilometrejä, joten me päätimme kävellä sinne. Pientä haastetta matkan varrella kohtasimme etsiessämme kävelijöille sallittua reittiä satama-alueella ja kunnioitettavan pitkiltä Lidingön silloilta. Luulenpa, että voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että nyt on nähty jonkun verran Tukholman takapihoja.

paprutähti

Millesgården on kuuluisan ruotsalaisen taiteilijapariskunnan Carl ja Olga Millesin koti, jonka alueella on muutamia muitakin rakennuksia, sekä kaunis, pengerretty puisto, johon on sijoitettu lukuisia Millesin patsaita. Taiteilijoiden kotitalo on rakennettu 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä.


paprutähti1

IMG_6045

IMG_6108

IMG_6060


Kun Carl Millesin taloudellinen tilanne 1930-40-luvuilla antoi taiteilijalle mahdollisuuksia toteuttaa unelmiaan, hän keräsi huomattavan kokoelman kreikkalaisia ja roomalaisia patsaita sekä muuta antiikin esineistöä. Tuo kokoelma on myös pysyvästi näytteillä Millesgårdenissa.

paprutähti2
Stora Ateljen
IMG_6095
Itäisen Gallerian patsaskokoelmaa
paprutähti3


IMG_6082
Musikrummet
Viime vuosien Tukholman kohteistamme Millesgården on ehdottomasti tehnyt minuun suurimman vaikutuksen. Olisin kovin mielelläni jäänyt ruokasalin pöydän alle, liinan suojiin asustelemaan. Päätimme kierroksen kuitenkin Millesgården Lanthandeliin, jossa tyylikkään kaupan suojissa toimii myös vähintään yhtä tyylikäs kahvila.

Tämän kulttuurikierroksen jälkeen ajoimme vielä bussilla ja tunnelbanalla keskustaan, mutta 3/4 porukastamme oli jo niin viluisia ja väsyneitä, että keskustan kierros jäi varsin lyhyeksi.

IMG_6181

Perheen miesväki sammui molempina iltoina kovin aikaisin, mutta Kisuprinsessa ja Paperitähti eivät suinkaan olleet valmiita antamaan väsymykselle periksi. Tomerasti jaksoimme molempina iltoina heilua ja keinua diskon tanssilattialla. "Äiti, sun muuvit on suoraan 80-luvulta!!" hihkaisi Kisuprinsessa ensimmäisenä iltana. No niinpä kyllä taitavat olla.

lauantai 10. tammikuuta 2015

Heikoilla jäillä

Muistaako joku muu vielä 70-luvulla televisiossa näytetyt tietoiskut? Alkoivat aina sormennapsautuksella, jota seurasi avautuva käsi, jossa paloi liekki. Muistikuvieni mukaan tulivat yleensä kakkoselta ohjelmien välissä. Joka kerta kun tuo nyrkki ilmestyi ruutuun ahdistuin valtavasti. Jotenkin niiden tunnelma oli aina niin synkeä ja totinen.

Outoa kyllä, ainoa mieleeni jäänyt sisältö niistä oli joka syksy ja kevät toistunut muistutus heikoista jäistä ja kuinka toimia tilanteessa, jos sattuu jäihin tippumaan. Ohjeen mukaan pitää edetä kierimällä, sen jälkeen kun on päässyt avannosta ylös, kunnes saavuttaa varmasti kantavan jään.

Oli pakko ostaa tämä kynttilänjalka kun kirpputorilla tuli vastaan. Pääsin välittömästi samaan tunnelmaan.


IMG_5998

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Three words

Minulla on vallan palava into toimintaan, jota ehkä voisi kutsua lähinnä visuaaliseksi fiilistelyksi. Tykkään siis kuljeskella ympäriinsä erilaisissa paikoissa ja katsella rakennuksia, kahviloita, kauppoja, ihmisiä ja fiilistellä tunnelmaa. Rähjäistä, uutta, vanhaa, kallista, halpaa tai designia, kaikki kiinnostaa.

IMG_5847

IMG_5843

Tykkään kyllä fiilistellä myös luonnossa, mutta oikeastaan vain siinä tapauksessa, että sekin liittyy edes jotenkin ihmiseen tai ihmisen toimintaan, eli mikään erämaaihminen en ole pätkänkään vertaa. Lapin matkoja meillä ei näin ollen yhteisesti suunnitella, vaikka Pekkarinen niistä kyllä nauttisi. Minulla ei ole sen sijaan mitään sitä vastaan, että hän sinne matkustaisi niin usein kuin haluaa, kunhan minun ei tarvitse pakata laukkujani niille matkoille mukaan.

En pahastu, vaikka kuljeskelen välillä ihan yksiksenikin, mutta usein on mukavaa saada seuraa mukaan. Niinpä olen vuosikymmenten varrella kehitellyt mielestäni varsin ovelan taktiikan värvätä ukkokullan reissuilleni mukaan. On kolme sanaa, joita Pekkarinen ei vaan yksinkertaisesti voi vastustaa: historia, liikunta ja aamu (hyvin aikainen aamu).

IMG_5858

IMG_5863

Eli, jos haluan nähdä ja kokea jotain kivaa ja kiinnostavaa, minun tarvitsee vain keksiä siihen ympärille sopiva hetki juoksu-, kävely- tai pyörälenkille ja etsiä kyseisen ympäristön linkki historiaan, ellei se nyt jo ole täysin itsestään selvää, niin kuin usein onkin. Mielellään tämä vielä suunnitellaan tapahtuvaksi heti aamusta, jolloin paketti on takuuvarmasti kasassa.

Tälla tavoin pystyin viime keväänä toteuttamaan muun muassa haluamani hotelliviikonlopun Tampereella (lupasin ja toteutimme anivarhaisen lenkin sunnuntaihin heräilevässä kaupungissa).

Viime viikolla löysin Vallilasta todella viehättävän kahvilan, jossa kollegan kanssa poikkesin pikaisella lounaalla. Huomasin silloin, että samaisessa kahvilassa tarjoillaan viikonloppuisin myös kiireetöntä aamiaista ja se alkoi kovasti houkuttamaan.

Ei tarvittu kuin yksi ainoa kysymys Pekkariselle: kiinnostaisiko sunnuntainen aamulenkki Vallilassa, samalla tutustuen puu-Vallilan arkkitehtuuriin. Sivuhuomautuksena sitten mainittiin, että lenkin voisi lopetella aamiaiseen eräässä alueen kahviloista.

Arvatkaa vaan, missä sunnuntaiaamuna viipotimme...lämpimästi suosittelen kahvila Suvannon viikonlopun puuroaamiaista. Tuolloin aamiainen on tarjolla klo 10-15, joten pidempäänkin nukkujat ehtivät hyvin nauttimaan.

Kuvilla ei tämänkertaisen käyntimme kanssa ole mitään muuta yhteistä kuin paikkakunta. Nämä kuvat on otettu joulukuussa ystäväperheen kanssa ihan sinne kaupungin ytimeen tehdyltä fiilistelyreissulta.

IMG_5888