sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Miesten suusta kuultua

HERRA 47


Onko sulla joku varasuunnitelma, jos kaikki nämä tavarat ei mahdu auton kyytiin? Näin kysyi Pekkarinen, kun alkoi sunnuntaina ennen joulua pakata autoani. TÄH, siis MITÄH, varasuunnitelma?! Ei tietenkään ole. Sinä pakkaat sen niin, että kaikki tuo tuikitarpeellinen mahtuu sinne. Piste.


Joka ikinen pussi ja nyssäkkä sisälsi pelkästään tärkeätä tavaraa, jota tarvitsisin joulun rakentamisessa pikkuveljeni ja meidän perheillemme. Servettirenkaat, pari pöytäliinaa ja lautasliinoja, pieni kaappi seimelle ja seimihahmot, joulukuusenkoristeet, piippurassitontut, vanhoja pulloja havuille, kynttilöitä, kirpparilta löydetty ruotsalainen glögisetti, valosarjoja, joulutaulu, vanha lastentuoli, puurokulho ja lautasia, vaatetta ja varustetta.



Olin lähdössä Traktorimiehen ja koirien kanssa joulun viettoon Varkauteen jo edeltäkäsin. Pekkariselle ja Kisuprinsessalle ostettiin liput tiistai-illan Onnibussi-vuoroon.

Niinpä vain kaikki saatiin autoon mahtumaan, ja jälleen yhden täydellisen joulun valmistelut pääsivät Varkauden mummolassa hyvälle mallille.



HERRA 3

Veljeni poika, vajaa 3-vuotias Eemeli on vallan mainio tapaus ja varsin hyvä suustaan. Pikku-ukkeli kinasteli äitinsä kanssa syömisestä ja kimmastui niin, että lyödä muksaisi äitiään. Sellainen ei tietysti ole sallittua ja niinpä veljeni ja hänen vaimonsa pistivät Eemelin tiukan paikan eteen. Äidiltä olisi pyydettävä anteeksi.

Eemeli yritti venkoilla tilanteesta kaikin mahdollisin keinoin karkuun, mutta päätyi lopulta äitinsä ja isänsä väliin. Kun veljeni tiukkasi poikaa pyytämään äidiltä anteeksi, Eemeli julisti kirkkaalla äänellä: En voi, minä en osaa puhua. Siinä vaiheessa alkoi meillä jo suupieliä nykiä, mutta lopullisesti repesimme ihan täysin, kun veljeni käski Eemeliä siinä tapauksessa antamaan äidille ison halin anteeksipyynnöksi. Pojan vastaus tähän oli: En voi, minulla ei toimi kädet.



Kyllä on anteeksipyytäminen ihmiselle vaikeata, vaikka kuinka tietäisi tehneensä väärin.



Ensimmäistä kertaa elämässämme haimme pikkuveljeni kanssa joulukuusen ihan omasta metsästä. Puun koon arvioiminen ulkona muiden puiden joukossa olikin yllättävän vaikeata. Tupaan kannettiin kuusi, joka sisällä tarkasteltuna osoittautui alaosastaan lähes kaksi metriä leveäksi.

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Ihan vaan vaihtelun vuoksi

Markkinointi-ihmisen näkökulmasta minä toimin kuin hyvin rasvattu kone, tismalleen niin kuin kaikissa sunnittelupalavereissa haaveillaan. Sen jälkeen kun rekisteröidyin aikanaan TallinkSiljan kanta-asiakasohjelmaan, olen tasaisen varmasti nostanut asiakkuustasoani sinne "ylimpään" kategoriaan, hyödyntämällä kai lähes jokaisen risteilytarjouksen, joka sähköpostiin kolahtaa.

Tukholmaan meidän taloudesta matkustetaan varsin tiuhaan, mutta tällä kertaa yllätin Pekkarisen jollain ihan uudella, kun iskevästä Tallinnan matkatarjouksesta täysin spontaanisti inspiroituneena, varasin meille kahdelle päivän retken Tallinnaan. Itse olen käynyt siellä viimeksi parisenkymmentä vuotta sitten, joten mikään Tallinnan tuntija en todellakaan ole.

Kuten aina, reissumme ohjelmaan kumpikin sai esittää yhden oman toivekohteen ja loppu sävellettiin paikan päällä. Pekkarinen valitsi omaksi osuudekseen Kadriorgin linnan ja sen puistoalueen, jonne kävellä junttasimme harmaassa ja sateisessa aamussa suoraan satamasta. Minä olin löytänyt muutamien blogivinkkien pohjalta kohteekseni Telliskiven alueen täysin päinvastaisella suunnalla kaupunkia.


Kadriorgin linnan rakennutti Pietari Suuri itselleen väliaikaiseksi kesäasunnoksi. Barokkilinnassa toimii nykyisin Viron taidemuseo, jonka ulkomaisen taiteen kokoelman kotina paikka toimii. Tällä hetkellä siellä on esillä italialaista taidetta 1500 - 1800-luvuilta. Palatsin ympärille on viime vuosina kunnostettu muotopuutarha. Kadriorgin suuri puistoalue jalopuineen, vesiaiheineen ja patsaineen on hoidetun, huolletun ja vaikuttavan näköinen jopa tähän aikaan vuodesta.



Kiersimme linnan taidenäyttelyn kaikessa rauhassa. Mistään yleisöryntäyksestä ei voinut puhua, sillä aloittaessamme kierroksemme paikalla oli eräs toinen suomalainen pariskunta ja lopetellassemme kierrosta tuli linnaan kolmen nuoren naisen seurue. Näyttelyn jälkeen kävelimme vielä puiston toiseen laitaan, ja kävimme katsomassa toista Pietarin Suureen liittyvää pytinkiä sekä modernin taiteen museon Kumun arkkitehtuuria.




Kadriorgin pysäkiltä hyppäsimme ratikan kyytiin. Numerolla 1 pääsee siitä kätevästi suoraan Telliskiven kadulle, jonka ympäristö on osin vielä rähjäistä neuvostoaikaista teollisuusaluetta, mutta osin sinne on kunnostettu tiloja monenlaiselle luovalle toiminnalle. Telliskivi Loomeliinnak on alueen keskeisin kohde gallerioineen, kauppoineen, studioineen ja kahviloineen. Pienen kaupallisen ja sen jälkeen haisevan kirpputorikierroksen tehtyämme päädyimme tauolle F-Hoone-nimiseen ravintolaan. Tämäkin oli remontoitu vanhaan teollisuustilaan juuri oikealla tavalla paikan alkuperäinen rouheus säilyttäen.



Viinilasin ja juustolautasen virkistämänä jaksoi taas talsia parin kilometrin matkan takaisin keskustaan päin. Loppupäivä vietettiinkin kaikille suomalaisille varmasti tutuissa maisemissa vanhassa kaupungissa ja kaupungin ydinkeskustassa. Sanomattakin lienee selvää, että Kadriorgin alueelta puuttuneet ihmiset olivat kaikki pakkautuneet näille kaduille.