perjantai 27. joulukuuta 2013

Rapisevat muffinsit

Suurin osa tämänkin joulun tarjottavista tuli ostettua valmiina, mutta jotain sentään tein itse. Oli pakko kokeilla tätä jostain blogista löytynyttä muffinsiohjetta, sillä viikunoita ja vuohenjuustoa en vaan voi vastustaa.



Ohjeen perusteella en oikein osannut päätellä olisivatko nämä enemmän makeita kuin suolaisia. Useamman maisteltuani olen tullut siihen tulokseen, että makean puolelle kallistuu. Eivät kuitenkaan ole liian makeita, ainakaan minusta.

VIIKUNA-VUOHENJUUSTOMUFFINSIT

1 dl kaurahiutaleita
1 dl ruskeata sokeria (muscovado, ruokokide yms. mitä niitä nyt on)
2,5 dl vehnäjauhoa
1,5 tl leivinjauhetta
150 g kuivattuja, pehmeitä viikunoita silputtuna
2 kananmunaa
1,3 dl öljyä
1,5 dl turkkilaista jogurttia
pehmeää vuohenjuustoa rasiallinen

Sekoita kuivat aineet yhdessä kulhossa ja loput vuohenjuustoa lukuunottamatta toisessa. Sekoita liikoja vaivaamatta kulhojen sisällöt keskenään. Laita taikinaa muffinsivuoan pohjalle noin puoleen väliin, sitten nokare vuohenjuustoa ja peitä juustonokare vielä taikinalla.

Paista 200 asteessa noin 15-20 minuuttia muffinsien koosta riippuen.


Kotoa löytyi vain tosi rumia paperisia muffinsivuokia, joten jouduin turaamaan vuokat leivinpaperista itse, ja itse tehdyille ne kyllä näyttävätkin.

Ehdoton joulun koristeklassikko on tämä kahden poron vetämä pukin reki. Aikoinaan kun Pekkarisen kotitaloa tyhjennettiin löysin sieltä tämän taidokkaasti väkerretyn koristeen, jonka Pikku-Pekkarinen on joskus 70-luvun puolivälissä koulutaipaleensa alkuvuosina askarrellut.

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Happy Holidays

Tonttuhattu oli vaihtunut punaiseen kukkaseppeleeseen, karjalanpiirakoiden tilalle paistui kylmäsavuporopiiraita, pukki tuo koirille vuosi vuodelta suurempia luita, ulkona satoi vettä kaatamalla ja kuusi oli kaatua kolme kertaa karvakorvien liehuessa luidensa kanssa. Jotain oli uutta, paljon oli samaa ja niin on yksi jouluaatto taas takana.


Porotorttujen alkuperäinen ohje löytyy täältä Minulla ei riittänyt aika, eikä jaksaminen taikinan tekemiseen itse, joten käytin kaupan valmista ruistaikinaa ja paistoin piirakoista minikokoisia karjalanpiirakoita. 

POROPIIRAKAT

1 paketti kylmäsavuporoa hienonnettuna
vajaa rasia ruohosipulin makuista tuorejuustoa
n. 1 dl mustaleimaemmentelia raasteena

Ota isoa kahvikuppia muottina käyttäen ohueksi kaulitusta taikinasta pyörylöitä, laita jokaiselle pohjalle noin ruokalusikallisen verran täytettä. Rýpytä karjalanpiirakoiden tapaan. Voitele reunat kananmunalla ja paista 225 asteessa noin 15 minuuttia.

perjantai 20. joulukuuta 2013

Riikaan vaikka väkisin

Ehdin jo moneen kertaan manata sattunutta, minulle äärimmäisen harvinaista, erehdystä. Sorruin nimittäin säästämään Berliinin matkassamme ja valitsin niinkin lyhyelle matkalle välilaskullisen lentovaihtoehdon. Takaisin tullessa lentojen välillä oli lähes kuusi tuntia, joten hetken asiaa tuumattuamme päätimme lähteä käväisemään Riikassa syömässä myöhäisen lounaan.

Tätä oli kyllä mietitty jo kotona, joten järkytys oli minulle melkoinen, kun lentokenttäbussiin astuttuamme minulle selvisi, että Pekkarisella ei ollut hajuakaan, missä meidän olisi jäätävä bussista pois. Saati sitten, että hän bussista ulos astuttuamme olisi tiennyt, mihin suuntaan meidän on lähdettävä päästäksemme vanhaan kaupunkiin.

Nälkäisinä ja väsyneinä ajauduimme matkamme ensimmäiseen rehelliseen riitatilanteeseen. Joku vaisto kai meidät sitten lopulta ajoi oikeaan suuntaan ja ruokapaikka löytyi. Sen jälkeen tätä pikavisiittiä jatkettiin paljon leppoisimmissa merkeissä. Tervetuloa seuraamaan matkalaukkumiehen jalanjälkiä...


sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Am Samstag

Pekkarinen oli huolella etukäteen suunnitellut lauantain ohjelmamme. Aamu valkeni peräti aurinkoisena ja aamupala syötiin anivarhain hotellin läheltä perjantaiaamuna löydetyssä leipomo-konditoriossa.

IMG_3813
IMG_3818
IMG_3823
IMG_3819

Kaikki kohteemme sijaitsivat kaupungin toisella puolella, joten pääsimme täälläkin testaamaan suuresti rakastamaani miljoonakaupungin maanalaisen tunnelmaa. Muutamalla asemalla suorastaan tavoitimme vuosikymmeniä seuraamiemme saksalaisten poliisisarjojen tunnelman. Siispä kohti Holokaustin muistomerkkiä, Brandenburgin porttia, Berliinin tuomiokirkkoa ja Berliinin korkeinta rakennusta: TV-tornia sekä Alexanderplatzin joulumarkkinoita.

IMG_3827
IMG_3831
IMG_3832

Perille päästyämme totesimme, että TV-tornin maisemat vaihtuivat maailmanpyörän maisemiin kolmen tunnin hissijonojen takia. Harmittanut ei yhtään, sillä joulumarkkinoiden maailmanpyörän tunnelma kohosi lukemiin, joihin melko varmasti televisiotornissa ei olisi koskaan päästy.

Olen onnekas.

IMG_3835
IMG_3836
IMG_3837
IMG_3839
IMG_3846
IMG_3849
IMG_3850
IMG_3858
IMG_3866
IMG_3872
IMG_3877
IMG_3878
IMG_3886
IMG_3889
IMG_3892
IMG_3902
IMG_3919
IMG_3930
IMG_3934
IMG_3945
IMG_3950
IMG_3955
IMG_3964
IMG_3980
IMG_3981
IMG_3986
IMG_3989
IMG_3991
IMG_3994
IMG_3998
IMG_3999
IMG_4001
IMG_4002
IMG_4008
IMG_4010
IMG_4012
IMG_4018
IMG_4024
IMG_4027

lauantai 14. joulukuuta 2013

Bin ich ein Berliner??

IMG_3793

Joo, kyllä minä tiedän sen piinallisen hyvin. Minut on tosi helppo hurmata, on kai aina ollut. Viime aikoina kaupungit ovat alkaneet tuntua ihmisiltä, joilla on omat luonteensa. Minulle Berliini oli se rento ja hyvä tyyppi, jonka kavereita kaikki haluavat olla.

Siitäkin huolimatta, että ensimmäisenä päivänä meitä kuritti uskomattomalla voimalla Xaver-myrsky, vuosikymmenen pahin Saksassa.

Siitäkin huolimatta, että Pekkarinen heräsi ensimmäisenä aamuna puoli neljältä ja tallasimme kaupungin katuja aamuhämärissä jo seitsemältä.

Ensimmäinen päivä kuvissa, aamusta iltaan.


IMG_3649


IMG_3639

IMG_3648

IMG_3743

IMG_3644

IMG_3740

IMG_3724

IMG_3741

IMG_3725

IMG_3710

IMG_3656

IMG_3663

IMG_3665

IMG_3692

IMG_3678

IMG_3664

IMG_3714 IMG_3717

IMG_3748

IMG_3768

IMG_3755

IMG_3753

IMG_3767

IMG_3780

IMG_3776

IMG_3781

IMG_3777

IMG_3782

IMG_3791

IMG_3788

IMG_3763

IMG_3802

IMG_3810

IMG_3794

IMG_3803