sunnuntai 20. lokakuuta 2013

WVarkaus

Satun nyt vaan olemaan sellainen ihminen, jolla on usein kova ikävä vuosien varrella kuolleita, itselle tärkeitä ihmisiä. Siksipä luulen, että Varkaus on minulle erityisen hankala kaupunki. Kaikki isovanhempani asuivat siellä elämänsä loppuun asti. Molemmat ukit ja mummi vielä sen verran pitkään, että omat lapsenikin ehtivät oppia heidät hyvinkin tuntemaan.

Kiinnitin tällä syyslomareissulla ensimmäisen kerran huomiota siihen, että minulla on pakkomielteinen tapa Varkaudessa liikkuessani tarkistaa jokaikinen vanhempi vastaantulija. Alitajuisesti kai katselen, muistuttaisiko vanhus mummia tai ukkeja ja ehkä jopa toivon, että joku noista kolmesta tulisi yhtäkkiä vaan ihan muina miehinä minua kadulla vastaan.

Pöljää. Ja se alkoi ärsyttämään niin, että yritin oikein tietoisesti alkaa kiinnittämään huomiota siihen, mitä muuta kyseisestä kaupungista löytyy. Siksipä päädyimme Kisuprinsessan kanssa kuvaamaan tähän hienoon englantilaistyyppiseen pikkupuistoon.

IMG_3073


IMG_3057


Paikka oli hieno, samoin kuin pakkasaamun auringonpaiste. Muuten menikin sitten enemmän vai vähemmän pipariksi. Olkoon, joskus näinkin. Kaunis tyttäreni näytti ensin huumepäiseltä Kate Mossilta ja lopulta tippui suihkulähteen reunalta kivituhkalle, housut repesivät, verta valui ja itku tuli. Että semmosta glamouria tällä kertaa...

IMG_3034


IMG_3061


IMG_3062

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

The kurpitsa

Naapurista saimme viikko sitten lahjaksi todellisen klassikkokurpitsan, joka oli kooltaan jyhkeä, kauniin oranssi ja muodoltaan tosi symmetrinen. Sanomattakin oli selvää, että siitä pitäisi kovertaa kurpitsalyhty, mutta jotain teki mieli kokeilla valmistaa sen sisällöstäkin. Hilloja meillä on jo muutenkin yllinkyllin, joten sitä ei kyllä tehnyt mieli enää turata.

IMG_2973

IMG_2974

Varustauduin valtavalla purkkiarmeijalla keittämään kurpitsapikkelisiä. Ihan turhaan, sillä säilöttävää sisältöä isossakaan kurpitsassa ei näyttäisi lopulta niin valtavasti olevan. Kaksi isoa lasipurkkia riitti oikein hyvin säilömään tämän kurpitsan pikkelsit.

IMG_2984

On tullut niin useasti todettua, että ruuanlaitto ei kuulu lempiharrastuksiini, että sitä ei olisi kyllä tarpeen toistella. Mielelläni syön hyvin, mutta en viitsisi mitenkään nähdä suurta vaivaa ruuan eteen. Jos siis joku resepti päätyy tänne asti se tarkoittaa sitä, että kyseinen resepti on riittävän yksinkertainen, jotta haluan sen joskus toistaa.

IMG_2980


Ystäväni vinkkasi tästä alunperin Kauhaa ja Rakkautta-blogissa julkaistusta parsakaalisalaatin ohjeesta. Kaikenlaisten kaaliruokien suurena ystävänä tätä kyllä teen toistekin.

MARINOITU PARSAKAALISALAATTI

parsakaalin kukintoja palasina
1 rkl punaviinietikkaa
suolaa
hyppysellinen sokeria
1 dl rypsiöljyä
1 dl cashew-pähkinöitä
1 tl juustokuminansiemeniä
3 valkosipulinkynttä
kuivattuja chililastuja maun mukaan

Sekoita keskenään parsakaali, punaviinietikka, suola ja sokeri. Anna tekeytyä huoneenlämmössä 1-2 tuntia.
Silppua valkosipuli veitsellä.

Kun parsakaali on marinoitunut, kuumenna pannulla öljy. Lisää pannulle pähkinät, juustokuminansiemenet ja valkosipuli. Paista n. 1 minuutti, varo käräyttämästä valkosipulia! Poista pannu levyltä ja sekoita joukkoon chililastut. Kaada koko pannun sisältö parsakaalin joukkoon ja sekoita.