perjantai 31. toukokuuta 2013

Mäkelänkadulla

Olen ollut yli kymmenen vuotta saman työnantajan palveluksessa. Myös toimipiste on ollut alusta lähtien sama. Koska työpisteeseeni pääsee kotoa järkevästi oikeastaan vain yhtä reittiä, aloin yhtenä päivänä suorittaa pieniä yhteenlaskutehtäviä. Olen kulkenut tuota samaista meno-paluureittiä näiden vuosien aikana varovaisestikin arvioituna yli 2000 kertaa. Pistää miettimään.


Kun reitti on niin perinjuurin tuttu, pelottavalla tavalla huomaa joskus lähes uinailevansa auton ratissa matkan  kotoa töihin ja takaisin. Toisaalta taas olen oppinut vuosien varrella tunnistamaan muutaman kanssakulkijankin.

Kahdesta heistä on tullut jostain syystä tärkeämpiä kuin muista.

Toinen on vanhempi mies, ahkera pyöräilijä. Tulee useimpina aamuina Mäkelänkadulla minua vastaan säällä kuin säällä reippaasti pyöräillen. Ainoastaan talven kylmimpinä ja lumisimpina kuukausina häntä ei aina näy.



Vielä tärkeämmäksi tuttavuudeksi on kuitenkin muodostunut nainen, johon kiinnitin huomiota ensimmäisen kerran jo lukuisia vuosia sitten. Hänen ylävartalonsa oli toiselta puolen halvaantunut, mutta hän oli usein aamuisin jo ennen seitsemää reippaalla kävelylenkillä Mäkelänkadulla.

Sittemmin naista ei enää säännöllisesti näkynyt, kuitenkin ehkä noin pari kertaa vuodessa. Joka kerran hän näytti olevan pidemmällä kuntoutumisessaan. Invalidiliitolla sijaitsee Käpylässä kuntoutuskeskus, ja luulenpa, että tämä sinnikäs kuntoutuja käy siellä silloin tällöin kuntoutusjaksoilla. Tänä keväänä kun hänet pitkästä aikaa näin, halvaantunut käsikin liikkui upeasti lähes normaalia liikerataa. Siitä tuli hyvä mieli.

Satunnaisesti huomioni saattaa myös kiinnittyä tiettyihin autoihin, jotka kulkevat samoihin aikoihin ruuhkissa minun kanssani, mutta niistä ei koskaan ole muodostunut näin pitkäaikaisia matkakumppaneita.



Eikö tuo liene se sama turvallisuushakuisuus, joka estää minua vaihtamasta työpaikkaa, myös näiden ystävyyksien takana. Tuntuu mukavalta huomata, että vaikka muurit välillä heiluvat ja ympärillä jyrisee, on paljon kuitenkin asioita, jotka pysyvät turvallisesti ennallaan.



lauantai 25. toukokuuta 2013

Meitä on nyt kuusi

Luulin aina ennen, silloin kun lapset olivat pieniä, että toukokuut livahtavat vauhdilla kaikkien lapsiin liittyvien tapahtumien vuoksi. Nyt noita keväisiä tapahtumia ei enää lasten tiimoilta ole, ja siltikin päivät ja viikot vilahtelevat kummallisen nopeasti kohti kesäkuuta.



Suurin syy tälle kiireelle lienee uusi perheenjäsenemme. 3-vuotias poikakultsu lähti mukaamme keväisellä mökkireissulla ja kovasti tietenkin haluan antaa pojalle mahdollisimman mieluisan alun meillä.



Ajoitus sinänsä oli huonoin mahdollinen, sillä uusi tulokkaamme on miehinen mies, eikä meidän Nupsu-tyttöämmekään ole leikattu. Kuinka ollakaan Nupsun juoksuaika alkoi juuri samalla viikolla kun Mobbe-poika muutti meille. Lisäksi koiran alkuperäinen kutsumanimi on sattumoisin sama, kuin eräällä perheenjäsenellämme, joten uutta nimeäkin joudumme pojalle tässä nyt maistattelemaan.

Olen oikein hyvin ymmärtänyt, minkälaisissa vaikeuksissa olemme. Mutta tämä koira tuntui meille niin sopivalle kaikin puolin, että haluan uskoa meidän tästä muutamasta hankalasta viikosta selviävän kunnialla.

Toisesta koirasta olen haaveillut jo parisen vuotta, mutta Pekkarinen on pitänyt ajatusta täysin mahdottomana tähän asti. Mikä lie nyt sitten muuttanut miehen mielen, kun jälleen kerran toiveikkaana tätä koiran kodinhakuilmoitusta hänelle tyrkytin ja suureksi yllätyksekseni vastaus olikin se kaikista mukavin.


Mobbe-poika joutui heti meille muutettuaan laihdutuskuurille. Esikuvanaan meidän hoikkistyttömme Nupsu oikealla.
Sitähän ei tiedä, mitä aika tuo tullessaan, mutta tällä hetkellä näyttää sille, että nämä karvakorvat viihtyvät aidosti hyvin yhdessä. Luonteeltaan ovat kovin samanlaisia. Mitään eripuraa tai kahnausta ei ole toistaiseksi ollut.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

I love Paris

Pariisi Kisuprinsessan kamerassa
 

Pariisi Paperitähden kamerassa
 
 
 
 
Voi niitä onnen päiviä.

lauantai 11. toukokuuta 2013

Le shopping tai jotain

Ei kai sitäkään kieltämään tarvitse lähteä, etteikö Pariisi olisi kahden kaikesta kauniista innostuneen shoppailijan paratiisi.
 
 



torstai 9. toukokuuta 2013

Bonsoir Paris !

Yhtä viehättävä yöllä kuin päivälläkin. Mitä siitä voi sanoa, kliseetä toisen perään. Mutta silti niin ihana.