torstai 10. tammikuuta 2013

Tjänare taas vaan


Viikonlopun ohjelmassa oli jälleen kerran perinteinen risteily Tukholmaan. Jo toinen reissu peräkkäin vähän perusperheestämme poikkeavalla porukalla. Kisuprinsessa jäi kotiin hoitamaan riparivelvollisuuksiaan, joten hänen tilalleen värväsimme mukaan serkkuni pojan, Traktorimiehen hyvän ystävän. Tällaiselle maisemat Värtanin satamassa sumuiseen kaupunkiin päin tuolta kuskin penkiltä näyttävät.

Komentosillalla olemme käyneet kerran aiemminkin, mutta siitä oli jo muutama vuosi. Supertiukkaan turvallisuuskulttuuriin tottuneena jaksan hämmästellä, miten luottavaisesti vielä matkustajia tänne laivan sydämeen päästävät. Alla näkyvältä istuimelta laivaa ohjataan niin pienellä "joystickillä", ettei se edes pöydästä erotu tässä pokkarilla otetussa kuvassa. Penkkien selän takaa löytyy kyllä se perinteinen puinen ruorikin. Silja Symphonylla se on 100 vuotta vanha, komea ja ihan pelkkä koriste.


Komentosiltakierrokseen liittyy myös opastus, joten tuoreessa muistissa on nyt jotakin faktaa tästä Suomen ja Ruotsin välisestä laivamatkustamisesta. Symphonyn huippunopeus on 22 merisolmua, joka vähän oikaisten ja pyöristäen laskemalla on hiukan vajaa 40 km/h. Risteilyn aikana laiva kuluttaa polttoainetta 100 000 litraa, josta 40 000 menee Helsingistä Tukholmaan puksutellessa ja loput 60 000 litraa paluumatkalla Helsinkiin.

Helsinkiin palatessa laivalla on tunnin aikaeron takia niin kiire, että nopeutta joudutaan nostamaan. Vaikutus polttoaineen kulutukseen on aika huikea.
Tukholman kohteeksemme olimme jo etukäteen valinneet tällä kertaa Nordiska Museetin Djurgårdenin saarella. Ihastuin ja tykästyin ikihyviksi.



Jykevä ja jyhkeä rakennus ulkoapäin ja upea sisältä. Täällä voisin vaivatta viettää useammankin päivän alakerran kahvilassa istuskellen ja neljään museokerrokseen tutustuen.








Hmm, museossa juolahti mieleeni, että meillähän on näitä Eero Aarnion  suunnittelemia punaisia muovituoleja yhdessä mökkivarastossa vino pino. Aika tyylikkäitä, vai mitä. Museokamaa jo.



1800-luvulla salaattia on näköjään haluttu syödä kulhosta, josta tarkemmin tutkien löytyi jos jonkinnäköistä ötökkää.



Museokierroksen ja -myymälän jälkeen ehdimme vielä vähän käppäilemään Vanhassa Kaupungissa joulun rippeitä jäljittämässä.


Hei vaan Karl X Gustav, pian nähdään taas!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, kuuntelen mielelläni, mitä mielessäsi liikkuu;-)