keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Korit täynnä tavaraa

Pikkuveljeni perhe kyläili meillä joulun aikaan ja kälyni esitti syvän huolensa, ettenkö ole tehnyt mitään löytöjä kirpputoreilta koko syksynä, kun ei täällä ole esitelty mitään ostoksia pitkään aikaan.

Toki olen tehnyt, en vaan ole tohtinut niitä esitellä, ettei lukijoilleni tulisi erheellistä mielikuvaa minusta turhan tavaran haalijana... Siltä varalta, että olisin pelkoni kanssa vähän myöhässä, niin tässäpä joitakin loppusyksystä tehtyjä löytöjä. Hmm, aika paljon värillistä vanhempaa lasia näkyy ostoskoreihin kertyvän tällä hetkellä.


Vihreät pienet Oiva Toikan Kastehelmi-kupit alkuperäisessä laatikossaan. Kastehelmeähän tehdään joitain malleja uustuotantonakin, mutta minusta niiden värit ovat ikävän hailakoita näihin vanhoihin verrattuna. Äidilleni olin keräillyt näitä pieniä kuppeja kirkkaina vinot pinot, sillä hän tykkäsi juoda näistä monenmoista, punaviinistä lähtien.


Tämä voisi olla Tamara Aladinin Carmen-sarjaa Riihimäen lasille. Joka tapauksessa suuri kulho, virheetön ja kaunis savunsininen väri.



Erkki Vesannon Iittalalle 60-luvulla suunnittelemat lilat juomalasit. Neljä kappaletta löytyi tätä väriä tällä kertaa. Meillä on puolitusinaa samoja savunsininä anopin ja appiukon häälahjaksi saamia.


Kaj Franckin Nuutajärvelle suunnittelemat turkoosit jälkiruokakulhot, luulen että mallin nimi on Fasetti. Ennestään oli yksi jo kotona, joten kolme nyt löytynyttä täydensivät meidän perheemme tarpeet.



Tapio Wirkkalan suunnittelemat Forest-sarjan liköörilasit 60-luvulta alkuperäispakkauksessa nämäkin.


Saara Hopean aina yhtä söötti Näppylä-kulho. Tälle olisi mukava löytää kaveriksi harmaa samanlainen.


Tällainen yhden litran lasikannu oli myös isäni mummolassa, tosin pelkistetympää mallia ilman noita koristehiontoja. On varmaankin jostain 40-50-luvulta puristelasia. Lasi on hupaisan täynnä ilmakuplia ja on muutenkin vähän sameata lasia. Olisikohan pula-ajan tuote?


Apilakuvioidut astiat ovat usein Nuutajärven Apilaa, mutta tämä keskikokoinen malja on Karhulan lasitehtaan.¨


Näistä Nuutajärven Pioni-sarjan viinilaseista olin haaveillut jo jonkun aikaa. Ihmettelin, kun löysin kolme tavattoman halvalla. Kotona vasta huomasin, kun kaadoin lasiin viiniä, että nämä ovat aivan vinksallaan. Vinot kun mitkä, liikuttavat.





Enkä minä peltipurkeistakaan ole vielä täysin vierottunut. Jos mukavia sattuu eteen kohtuuhinnalla, niin varmasti löytyy pian Paperitähden kopasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, kuuntelen mielelläni, mitä mielessäsi liikkuu;-)