Muistan lapsuudestani ihan 70-luvun alusta kotoani nämä kolme grafiikanlehteä. Keskimmäinen on isäni opiskeluvuosinaan tekemä, alin hänen opiskelukaverinsa tekemä ja tuo ylin taas on varkautelaisen taiteilijan Väinö Rouvisen työ vuodelta 1973. Kun muutin kotoa, jossain vaiheessa kinusin taulut itselleni. Nämä ovat siis jo pari vuosikymmentä kulkeneet minun mukanani. Pikkuveli jäi jälleen kerran nuolemaan näppejään perinnönjaossa.
Meillä on jo kahdeksan vuotta ollut perinteenä käydä läheisten ystäviemme kanssa joulun alla Porvoossa päivällisellä. Viime joulun alla olimme jälleen tällä perinnereissulla. Ennen ruokailua kiertelimme kaupoilla ja poikkesimme sisään myös Jokikadun Antiikkiin. En ollut uskoa silmiäni, kun näin tuon Rouvisen grafiikan lehden myytävänä porvoolaisessa antiikkiliikkeessä. Teki palavasti mieleni ostaa se veljelle, mutta olimme aikuisten kesken tehneet sopimuksen olla ostamatta toisillemme lahjoja. Jouluaatto koitti ja veljeni perhe tuli meille, mitenkäs muuten kuin lahja mukanaan. Kismitti niin, että en tiennyt miten päin olisin ollut.
Mielessäni pyöri silloin tällöin kevättalvella ja vieläpä kesälläkin, että ajaisin Porvooseen hakemaan taulun veljelle. Ei sitten vaan tullut kuitenkaan lähdettyä.
Jouluiselle perinteellemme uskollisena vietimme taas tänä vuonna yhden sunnuntain Porvoossa. Muistui mieleeni taulu ja ehdotin, että piipahtaisimme Jokikadun Antiikissa tarkistamassa, jos tuo taulu vielä sieltä löytyisi. En kyllä itsekään yhtään jaksanut uskoa sellaiseen ihmeeseen. Pyörin liikkeessä, eikä taulua tosiaan enää löytynyt. Poistuimme kaupasta. Kaupan tuulikaapissa vilkaisin vielä kerran ympärilleni. Siellähän se roikkui! Tuulikaapin seinällä. Oli odotellut minua kokonaisen vuoden.
Kohtaloko vai mikä lie. Tuollaiset aihepiirit eivät kuulemma oikein myy. Maisemaa sen olla pitäisi, jotta kävisi kaupaksi, totesi liikkeen ystävällinen myyjä kääriessään taulua pakettiin. Ja minä hymyilin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, kuuntelen mielelläni, mitä mielessäsi liikkuu;-)