sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Kommista taliman, talimi banana

Syksyihminen en voi kyllä kehua olevani minkään vertaa. Alkaa todella ärsyttämään ja ahdistamaan tämä vähäinen valon määrä. Päivässä tunteja vaikuttaisi olevan ainakin kaksi vähemmän kuin valoisaan aikaan.

Kirpputorilla tulee juostua lohtua hakemassa kiihtyvällä tahdilla. Vaikka kaikenlaista on tullut hankittua, niin ilahduttavasti kuitenkin tänä syksynä enemmän luovuttua. Karkeana arviona heitän, että meiltä on muuttanut muualle kolmatta sataa esinettä. Myytyä on tullut niin emalikippo- kuin vintagevaatekokoelma. Monen monta vanhaa täkkiäkin on pakattu ja lähetetty uuteen osoitteeseen.

Taannoin kuitenkin kyytiini lähti tämä ruotsalainen valaisin vuodelta 1970. Minun elämäntavassani huono puoli on se, että kun mieluisa esine sattuu eteen, se on heti korjattava talteen, oli sille kotona paikka tai ei. Hinken-lamppu on nyt sitten ollut paikkaa vailla jo jonkun aikaa, pyörinyt nurkissa ja välillä varastossakin. Keittiöön se nyt kaiketi päätyy pienen uudelleen muotoilun jälkeen. Varastointi oli jättänyt jälkensä tähän jättiläiskokoiseen peltiseen lamppuun.



Viikonloppua on tällä kertaa vietetty rennoissa merkeissä naisten kesken. Perheen miehet lähtivät viettämään eräelämää Keravajoen rannalle. Kotona on herkuteltu ja poltettu kynttilöitä.




Ennakkoluulottomasti annoin myös Kisuprinsessan stailata minut pikkujoululookiin tekoripsineen päivineen. Koska lopputulos muistutti kuitenkin enemmän 80-luvun legendaarista drag queen-laulajaa Divinea kuin minua, kuvittelisin että ensi perjantain juhliin lähdetään kuitenkin sillä samalla tyylillä, jolla on esiinnytty julkisuudessa viimeiset parikymmentä vuotta. Mahdottoman hauskaa meillä kyllä oli. Äkkiä ei muistu mieleeni, milloin olisin yhtä makeasti nauranut.



Tämän syksyn hittileivonnainen on meillä ollut mainion makuinen banaanikakku. Tarpeeksi vähistä tarpeista ja vähällä vaivalla valmistuva leivonnainen.


BANAANIKAKKU

100 g voita
3 dl sokeria
2 munaa
3 dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
1 tl soodaa
2 banaania
0,5 dl maitoa tai kermaa

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää kananmunat yksitellen hyvin vatkaten. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet, soseutetut banaanit ja neste. Sekoita taikina tasaiseksi. Paista voidellussa ja jauhotetussa vuokassa 150 asteessa tunnin verran.

Koristele jäähtynyt kakku tomusokerilla ja halutessasi myös sokerikuorrutteella. Minä olen tehnyt sokerikuorrutteen tomusokerista itsepuristettuun sitruuna- tai appelsiinimehutilkkaan, johon survon muutaman mustikan väriaineeksi.

maanantai 5. marraskuuta 2012

V65

Joskus kolmenkympin jälkeen aloin hahmotella itselleni eräänlaista kehitysohjelmaa, jonka puitteissa olen vuosien varrella pakottanut itseni sekä ylittämään varsin pienen mukavuusalueeni, että myös muuten patistellut kokeilemaan monipuolisesti erilaisia asioita. Tässä taannoin tarjoutui hieno tilaisuus tutustua raviurheilun maailmaan Vermossa.

Eikun menoksi, ikinä ennen en ole raveissa käynyt. Kyllä kannatti, kokemus oli hieno. Olin niin varma, että siellä kuten monessa muussakaan paikassa nykyisin ei saisi kuvata, joten kamera ei tullut mukaan. Kyllähän siellä kuvata sai, joten tässä nyt sitten "tunnelma"kuvia kännykällä.



Ihan ensimmäiseksi pääsimme tutustumaan tallialueeseen. Minulla ei ollut aavistustakaan, että Vermo on paitsi ravikilpailupaikka, myös kotitalli noin sadalle hevoselle. Sitä myöten alue myös työllistää kohtuullisen määrän ihmisiä, muun muassa eläinlääkäreitä siellä toimii peräti neljä.

Minä päädyin ryhmään, joka lähti katsomaan mille valmentaja Antti Serkamon talli näyttää. Hänen valmennettavanaan on noin 30 hevosta, jotka kaikki olivat lämminverisiä parivuotiaita ja vasta aloittelemassa raviuraansa. Talli oli vaikuttava. Voisin vaikka väittää, että siellä on siistimpää kuin meillä kotona ja hevoset olivat upeita. Ei jäänyt ollenkaan epäselväksi, että eläimistä täällä pidetään todella viimeisen päälle huolta. Ruokinnassa ja hoitotoimissa mikään ei jää sattuman varaan, kaikki on tarkasti mietittyä.

Kuvan hevonen on Wallander, jota juuri parhaillaan kengitettiin tallin käytävällä vierailumme ajan. Kaveri otti sen yllättävän rauhallisesti: hevoset ovat tottuneet pienestä varsasta pitäen käsittelyyn, joten mitenkään järkyttynyt se ei kengittäjän puuhailusta ollut.



Tallikierroksen jälkeen siirryimme ravintola Raviiniin, jossa meitä opastettiin ravien käsiohjelman tulkintaan ja Toto-pelien maailmaan. Sitäkään en tiennyt, että kyseessä ei ole yksi ainoa peli, vaan siellä voi pelata rahasta montaa erilaista peliä. Pakkohan sitä oli itsekin kokeilla niillä helpoimmilla peliversioilla.

Jotenkin järkeilin, että kun veikkaan joka lähdöstä sitä hevosta, jolla oli historiassa tilillään eniten voittoja, en voisi epäonnistua. No se ei kyllä sitten taktiikkana toiminut. 12 euroa meni, mutta mitään ei tullut takaisin. Silti näimme huikean jännittäviä loppukirejä ja pieniä epäonnistumisiakin, kun ennakkosuosikki lähti jossain vaiheessa kisaa laukkaamaan.

Taisi kuitenkin olla illan kohokohta, kun pääsimme Vermon Ravinaisien vieraana onnittelemaan ja palkitsemaan ihan sinne juoksuradalle lähdön neljä voittajan Snowline Stormin ja ohjastaja Tuomas Korvenojan. Heppa kävi todella kuumana juoksun jäljiltä. Höyry nousi sekä kropasta, että korvien välistä. Oli ilmiselvää, että juoksuhaluja olisi vielä löytynyt toiseenkin matkaan.



Kaiken kaikkiaan olin jälleen kerran niin tyytyväinen, että läksin mukaan johonkin ihan uuteen juttuun. Takuulla minut nähdään Vermossa jatkossakin silloin tällöin.