Kirpputoreilla tulee luurattua kuitenkin koko lailla entiseen tahtiin, jos ei jopa enemmän, kun ei minua kukaan kotiin varsinaisesti odottele. Viime aikoina olen ostanut roinaa enemmän kuitenkin muille kuin omaksi iloksi. Kotiin on päätynyt lähinnä erilaisia vanhoja englantilaisia kukkakankaita: verhoiksi ja pöytäliinoiksi. Kumpiakaan meillä ei kyllä käytetä, mutta mistäs sen tiedän, milloin mieli muuttuu. Muuttukoon, olen valmis siihen.
Vielä löytyi pihalta jotakin maljakkoon kerättävää. Keltainen Kupittaan Saven maljakko löytyi kuudella eurolla kirpputorilta. Mukavan kookas ja täysin virheetön. Iso simpukkarasia jonkun Hampurin matkamuistoja ja venäläinen puusieni niin ikään kirpputoriostoksia tältä syksyltä.
Anopilta aikanaan saadut isot, vanhat tuohikopat eivät alunperin kuuluneet suuriin suosikkeihini, mutta pikkuhiljaa olen niihin kiintynyt. Toisessa on säilytetty takkapuita ja toinen on hakenut käyttötarkoitustaan välillä lelu- tai lehtikorina ja välillä säilyttimenä varastossa. Kyllä on muinaissuomalainen ollut kekseliäs.
Olen viime vuosina yrittänyt syksyille löytää itselleni yhden harrastuksen, jossa tunnollisesti pyrin käymään. Pari syksyä sitten olin ahkerasti laulaa loilottamassa rohkaistu laulamaan-kurssilla. Viime syksynä kävin opettelemassa äänenkäyttöä ja -hallintaa Alexander-tekniikalla. Tälle syksylle valikoitui digikuvaamisen perusteet. Kurssi osoittautuikin melkoiseksi haasteeksi, sillä opettajan intohimoisesta asenteesta johtuen tämä on osoittautunut kaikeksi muuksi kuin peruskurssiksi. Periksi en kuitenkaan anna, vaikka tähän mennessä en juuri mitään ole mistään hänen puheistaan ymmärtänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, kuuntelen mielelläni, mitä mielessäsi liikkuu;-)