Mansikat ja Margrethe

En oikein ole osannut päättää, onko se pelkästään keski-iän vai peräti jo vanhuuden merkki, että marjojen poimiminen ja siivoaminen on alkanut huolestuttavalla tavalla tuntua mukavalle, kevyelle ja suorastaan helpon vaivattomalle hommalle.

Muistan hyvin nuoruudestani lukuisia marjareissuja, joille veljeni ja minä tulimme mukaan pakotettuina. Se oli todella vastenmielistä ja sisälsi, jos mahdollista vieläkin vastenmielisemmän osuuden eli sen kerättyjen marjojen siivoamiseen osallistumisen.

Parina viime kesänä olemme Pekkarisen kanssa poimineet itse mansikat pakastimeen. Sankollinen on poimittu niin helposti ja nopeasti, että tuskin olen ehtinyt edes tajuta meidän olevan mansikkapellolla. Eilen hain kaupasta valmiiksi poimittuja naapurikunnan mansikoita 10 kiloa. Olivat niin edullisia tarjouksessa, että itse poimimisessa ei oikeastaan olisi ollut mitään järkeä.

Vilkuilin niitä tuossa pöydällä ja mietin niiden perkaamista. Tuntui vähän isolle urakalle yksin. Otin sitten kuitenkin tyhjän kulhon ja ajattelin, että aloittelisin yksin. Pian tarvitsin jo toisen kulhon ja kolmannenkin ja 10 kiloa mansikoita oli siivottu lähes silmänräpäyksessä, ihan yksin. Ei ollut kyllä kummoinen homma.

Marjoja siiivotessani katselin noita isoja muovikulhojani. Itse asiassa kulhot ovat melamiinia ja hollantilaisen Rosti Mepalin valmistamia. Malli on jo 50-luvun puolesta välistä ja suunitteltu Ruotsin kuningasperheeseen kuuluneen Sigvard Bernadotten suunnittelutoimistossa. Kulhomalli sai nimensä Margrethe Tanskan silloisen prinsessan nykyisen kuningattaren mukaan. Aikamoinen kulhoklassikko siis ja edelleen tuotannossa kaikissa sateenkaaren väreissä. Minun punainen kulhoni on kyllä vanhempaa tuotantoa ja peräisin kirpputorilta, mutta valkeat olen ostanut ihan uusien tavaroiden kaupasta.

Jotenkin on mukava, että tuollaisella täysin arkisella esineelläkin on tunnettu historia taustallaan. Noita arkiesineitä kuitenkin tulee katseltua tässä arkisessa myllytyksessä kaikista useimmin.

Mansikoita on tietysti tarkoitus nyt syödä mahdollisimman paljon tuoreena. Kesän mahdollisesti ainoan mansikkakakun pyöräytin myös.

En tosiaankaan ole mikään kakkumestari, mutta ihan hyvän makuinen tästä tuli. Ja kerrankin oli resepti kakkupohjalle, joka ei lässähtänyt paistamisen jälkeen.

Mutta tätä omituisten yhdistelmien salaattia odotin kaikista eniten. Muikea makuyhdistelmä minun hermoilleni. Muu perhe tätä kyllä kiltisti syö, muttei koskaan pyydä lisää. Ohjeen olen  vuosia sitten leikellyt jonkin kaupan reseptilehtisestä.

JUUSTOINEN MANSIKKASALAATTI

4 annosta

vihreää salaattia ja rucolaa
150 g sinihomejuustoa
2,5 dl mansikoita
verkkomelonia
ruohosipulia
saksanpähkinöitä

kastike:
1 rkl valkoviinietikkaa
3 rkl öljyä
ripaus suolaa
2 tl hunajaa
1 tl tulista chilitahnaa (esim. sambal oelek)

Levittele laakeaan kulhoon salaatit. Asettele päälle homejuustopalaset tai -murut, mansikkaviipaleet ja kuutioitu meloni. Sirottele päälle ruohosipuli ja pähkinöitä. Sekoita kastike ja valuta päälle.

Aika pienet määrät tuossa ohjeessa, minä laitan kaikkea reilusti enemmän. Homejuusto olisi varmasti esteettisempi tankoina tai lohkoina kuin murusina, joita itse käytän. Minä vaan tykkään siitä, että juustoa tulee joka haarukallliseen.