Butiken på landet

Vasta vuorokausi mökkielämää ja nuorisolla on jo niiiiin tylsää. Lupasin epätoivoissani, että kyyditsen heidät Juvan kirkonkylälle kauppaan. Muistui matkalla mieleeni, että monesti olemme ajaneet Sulkavalta Rautalammille Juvan kautta ja Wehmaan kartanon ohi. Kartano on aikoinaan ollut yksi Ruotsin kuninkaan ratsutiloja. Sen on omistanut Grotenfeltien suku jo yli 200 vuotta.

Wehmaa on nykyisin erinomaisen elinvoimainen ja nykyaikainen luomukarja- ja metsätila. Vuodesta 2001 tilan vanhassa tallirakennuksesssa on toiminut myös Butiken på Landet-vaatekauppa. Rakennuksen toisesta päästä taas löytyy Suomen ensimmäinen ja ehkä myös ainoa englantilaistyyppinen teehuone. Ja se oli itse asiassa se varsinainen syy, miksi kauppareissun jälkeen nuorison lahjoin Wehmaalle lähtemään. Jos kenellä on joskus matka viitostietä näin pitkälle pohjoiseen, suosittelen lämpimästi poikkeamaan Juvan ABC:n kohdalta pari kilometriä vasemmalle Pieksämäen suuntaan.

Itse en oikeastaan osannut teehuoneelta odottaa mitään. Kuvittelin kai, että se olisi ehkä tavallista tyylikkäämpi kahvila, jossa olisi montaa eri teelaatua tarjolla. Kyllä ja ei. Heti kun sisään astuimme, alkoi lievästi harmittamaan rähjäinen ja kulahtanut mökkilookimme. Vastaan tuli tarjoilija, joka toivotti ystävällisesti tervetulleeksi ja ohjasi meidät romanttisen ruusuiseen salonkiin. Voisin kuvitella jostain Englannista juuri tällaisia löytyvän.

Meille ojennettiin teemenut. Pää pyörällä ja silmät kierossa tavailin kymmeniä eri teelaatuja, joista oli tarkoitus juomansa valita. Vaikeata minulle, joka oikeastaan koskaan en ole teestä pitänyt yhtään. Samalta listalta valittiin myös oheistarjottavien menu. Päädyimme sitten perinteiseen Afternoon Tea-menuun ja jokainen meistä tilasi erilaista teetä, jotta pystyisimme maistelemaan toistemme valintoja.

Afternoon Tea-menuumme sisältyi kolme finger sandwichia erilaisilla täytteillä, kaksi skonssia kermavaahdolla ja mansikkahillolla, palanen sitruunakakkua, suklaapikkuleipä ja pieni lasi mansikka-suklaamoussea ja tämä kaikki siis vain yhdelle hengelle. Teetä tuli jokaiselle pieni kannullinen.

Skonsseja ryhdyttiin paistamaan vasta siinä vaiheessa kun tilauksemme meni sisään, joten mikään pikainen taukopaikka tämä ei ole. Ja tosiaan, täällä ei tarjoilla kahvia. Ehdimme kuulla, kuinka useampikin asiakas vierailumme aikana päivitteli kahvin puutetta. Tarjoilija kärsivällisesti jaksoi jokaiselle selittää paikan olevan nimenomaan teehuone.

Harmillista, että tarjoiluista haltioituneena ei tullut kaivettua kameraa esiin siinä vaiheessa kun särpimet kannettiin pöytään. Aivan uskomattoman herkullisia olivat ja mielestäni ehdottomasti sen 16 euron arvoiset, jonka menu henkilöä kohden maksoi.

Teenjuonnin jälkeen pyörimme vielä hetken kartanon pihapiirissa ja silmiini sattui avonainen navetan ovi. Kurkistin siitä sisälle ja pääsimmekin seuraamaan supermodernia lypsyrobottia työn touhussa. Robotille oli koko ajan tasaisen pitkä jono suloisia lehmiä. Kartanon tytär kertoili meille vielä ohikulkiessaan nykyaikaisesta lypsykarjan hoidosta. Hieno kotiseuturetki kehkeytyi siis kaiken kaikkiaan tästä hätäpäissä päätetystä kauppareissusta.