Reissasimme vähän samaan suuntaan kuin silloin viisitoista vuotta sittenkin, eli pääkaupunkiseudulta länteen. Lauantaisen ennätyspuolimaratonin jälkeen vietimme vuorokauden Långvikin kylpylässä Kirkkonummella. Paikka ei tehnyt meihin lähtemätöntä vaikutusta miltään osin. Tämänkertaisen kokemuksen perusteella minusta tuntuu, että tekemistä vielä on, jotta pääsevät Haikon kartanon kanssa edes tasoihin, saati sitten ohi.
Sen sijaan lähtemättömän vaikutuksen teki ystäväni vajaa vuosi sitten hankkima pientila Fagervikissa. Inkoo-Fagervik jo seutuna saa minut lähtökohtaisesti hokemaan rikkinäisen levysoittimen tavoin sitä samaa: kyllä on kaunista. Ja kun perille pääsimme, ei voinut kun jatkaa samoilla linjoilla. Onnittelut ystävälleni, elät kyllä sellaisen unelman keskellä hevostesi, koiriesi ja kissasi kanssa.
Pekkarisen mielestä olin ihan liian utelias, kun kolusin joka nurkan ja kulman. Noloa, kuulemma. Vaan siistit olivat verstaat, ei ole emännällä mitään häpeämistä
Kevään merkit ovat niin selvät. Riemua ilmassa!
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, kuuntelen mielelläni, mitä mielessäsi liikkuu;-)