Lihapiirakoita nakeilla

Perheen miesväki on viikonlopun juoksuleirillä Vierumäellä, joten täällä kotosalla vietetään sitten naisten hemmotteluviikonloppua. Ohjelmaan sisältyy kirppistelyä, herkuttelua ja leffoja sekä asukuvauksia tyttären blogiin kuulemma. Alunperin oli tarkoituksena viettää Sinkkuelämää-viikonloppua, mutta kummallista kyllä, kyseisen tv-sarjan tuotantokausia ei löytynyt mistään lähitienoon kaupunkien kaupoista. Joten leffojen suhteen jouduimme muuttamaan suunnitelmaa.

Tuo herkuttelu tuottaa myös nykyihmiselle vähän päänvaivaa. Tällaisen yltäkylläisyyden keskellä on oikeasti vaikea keksiä, millä herkulla itseään voisi erityishemmotella. Miettikääpäs, ei tule ihan helposti mieleen.

Lapsuudesta muistan sellaiset illat, kun isällä ja äidillä oli menoja ja saimme valita jotain hemmotteluruokaa itsellemme. Silloin se oli helppoa, sillä arkena eleltiin niin peruselintarvikkeilla. Muistan, että useimmiten  pikkuveli ja minä päädyimme lihapiirakoihin, jotka täytettiin parilla nakilla ja lämmitettiin folioon käärittynä uunissa, kun ei mikroaaltouunista ollut meillä vielä tietoakaan. Muistaneeko pikkuveli samoin?

Sittemmin kun muutin kotoa pois, elelin ensimmäisenä syksynä yhden viikon katkaravuilla. Söin niitä pussitolkulla syvältä lautaselta lusikalla, ihan paljaaltaan. Ne olivat sellaista herkkua, jota en koskaan kotona saanut kyllikseni.

Vaan viime vuosina on oikeasti ollut miettimistä, millä ruualla sitä itseään hemmottelisi näin harvinaisina viikonloppuina, kun perheen miehet eivät ole vaatimassa kahta päivittäistä lämmintä ateriaansa. Enpä ole tainnut kertaakaan enää päätyä lihapiirakkaan nakeilla tai niihin katkarapuihin. Aika usein olen päätynyt näihin pariin vakiojuttuun.

Tämä aloittaa päiväni. Ainoastaan silloin, kun olen yksin aamukahvilla, keitän itselleni oikean maitokahvin. Pressopannussa vahva kahvi ja sekaan kuumaa maitoa. Nautitaan jättikupista, joka miellyttää myös silmää. Kirpparilöytöjä luonnollisesti. Kauppojen paistopisteissä myytäviä pyöreitä Fazerin pikkumunkkeja ei yleensä ole tapana ostaa, joten niillä saa aamiaisen päätettyä vähän rutiineista poiketen.

Kaksi raaka-ainetta, joita tyttäreni kanssa himoitsemme on tofu ja avokado. Miehet kyllä syövät niitä myös, jos tarjotaan. Kumpikin on kuitenkin kohteliaasti ilmoittanut, että pärjää hyvin ilmankin, joten molempia on meillä tarjolla harvoin. Paitsi naisten viikonloppuina. Tofu on selvästi raaka-aine, joka jakaa vahvasti mielipiteitä. Toiset eivät voi sietää ja itse taas pidän kovastikin sekä sen suutuntumasta, että myös mausta, joka toki vahvasti tulee siitä marinadista tai kastikkeesta, jossa se kulloinkin kypsennetään.

Tämän päivän ateria koostettiin sitten näistä kahdesta raaka-aineesta. Alkuruuaksi oli yksinkertaisesti muussattua avokadoa ja tomaattilohkoja ruisnapin päällä. Päälle vielä ripaus yrttisuolaa. Pääruuaksi helppo ja maukas tofupasta.

Kattaus on naisten viikonloppuina hyvin tärkeä asia. Hämyisää meillä tuppaa olemaan, kun nuo autotallista sisälle nostetut kukat alkavat peittää jo kaikki ikkunat puoleen väliin.

Neliönmallinen lautanen on Marimekon, ostettu vuosia sitten ja vanhempi Arabian kukkalautanen tämän päivän kirpputorikierroksen satoa.

Mitenkä se oikein onkin, että kaikki minun laittamani ruuat näyttävät yleisesti ottaen enemmän tai vähemmän mössöille...

Jälkiruuaksi mustikka-banaanirahkaa.

Nyt on pakko sitten puuhata vähän pakollisia kotitöitäkin. Ettei vaan huomenna kotiin palaavan ukkoväen silmissä näytä sille, että täällä on pelkästään höllötelty ja köllötelty.