torstai 1. maaliskuuta 2012

Kalinka, kalinka, kalinka

En tunne mitään erityistä kiinnostusta slaavilaiseen kulttuuriin sinänsä. Lisäksi olen pääpirteissään kiihkeä valon ja vaaleiden, jopa hempeiden värien ystävä. Siksi itsekin usein vähän kummastelen viehtymystäni venäläisiin puutöihin. Niiden värimaailman ei periaatteissa pitäisi aiheuttaa minussa mitään mielihyvän väristyksiä, mutta niin vaan kuitenkin joka kerta käy, kun näen sopivan hintaisen huolella tehdyn venäläisen puuesineen. Johtuneeko osin siitä, että näitä 70-luvulla lapsuudessani näki monessa kyläpaikassa.

Meillä kotonakin oli yksi tai kaksi esinettä isän luokkaretkiltä Leningradiin. Olen melko varma, että suuri osa näistä minun kotiini kirpputoreilta päätyneistä esineistä on juurikin noilta suomalaisten 70-luvulla tekemiltä matkoilta peräisin. Uudempien tuotosten väri- ja kuviomaailma on vähän erilainen. Joissakin esineissä tallessa olleet alkuperäiset hintalaputkin viittaavat tuonne lapsuuteni vuosikymmenelle.

Maatuskoistahan tämä itsestään selvästi alkoi. Nämä ovat poikkeuksellisen suurikokoisia, vaikkei se kuvasta helposti hahmotukaan. Pienempiä on kertynyt myös mukava määrä.


Sitten alkoi kertyä näitä sienen mallisia rasioita ja purkkeja ja lautasia ja kippoja ja....


Puutöiden lisäksi jossain vaiheessa alkoivat viehättää venäläiset jättikokoiset posliiniset teekupit. Teestä kun en yrityksistäni huolimatta erityisemmin pidä, juon näistä kiireettöminä viikonlopun aamuina cafe lattea.


Komeroihini on vuosien varrella kertynyt myös muutama erityisen kauniisti kuvioitu maatuskahuivi. Lämmittävät villaisina mukavasti hartioita kylminä talvi-iltoina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, kuuntelen mielelläni, mitä mielessäsi liikkuu;-)