perjantai 15. syyskuuta 2017

Oh shit not you again

Never to return

Like wind, all things refuse to stay.
No lasting place is here;
All rosy cheeks will fade away,
Each smile – and every tear.

Why then be full of sorrow.
Distress and harm don’t last;
Like leaves, they’re gone tomorrow –
Time and man are soon past.

All vanishes away – away!
Your youth, your hope, and your friend.
Like wind, all things refuse to stay.
Never to return, only to end!

H.C. Andersen

Frijsenborg 23 August 1868




IMG_4656 IMG_4652 IMG_4671 IMG_4676 IMG_4678 IMG_4040 IMG_4679 IMG_4723 IMG_4753 IMG_4759 IMG_4782 IMG_4734 IMG_4773 IMG_4691

lauantai 2. syyskuuta 2017

Nääkin me nähtiin, Englanti osa 4/4

Koko pariviikkoinen matkamme oli niin täynnä elämyksiä ja kauniita näkymiä, että tuntuu täysin pöhkölle laittaa kohteita paremmuusjärjestykseen. Teen sen silti, sillä viimeisen Lontoon-päivämme kohteet kaikesta huolimatta jättivät sydämeeni suurimman jäljen monestakin syystä.

Täydelliseen maanantaipäivään opettajamme oli mahduttanut meille sopivasti ohjelmaa ja itselleen aikaa viettää sen meidän kanssamme. Ope ei meitä juuri ennestään tuntenut, joten hän oli aidosti liikuttavan jännittynyt seuratessaan, mitä hänen valitsemistaan kohteista pitäisimme. Helpotus tuntui olevan käsin kosketeltava, kun Brunswick Housen portista sisään astuttuamme loppupäivä olikin meidän puoleltamme yhtä huokailua ja sydämen tykytystä.

Päivän aikana ehdimme käydä Covent Gardenin kukkatukussa, Brunswick Housessa, puutarhamuseossa ja Chelsea Physic Gardenissa. Kun viimeisenä iltana Lontoossa istuin puolen yön maissa makuuhuoneeni parvekkeella ja kuuntelin kaupungin huminaa, muistin elävästi, miten jo pienenä tyttönä pidin yöllistä tehtaiden huminaa Varkaudessa lohdullisena. Jotenkin sellainen on aina tuonut minulle turvallisen tunteen siitä, että vaikka minä nukun, asiat etenevät ja maailma pyörii edelleen.

Paljon pahaa oli maailmassa tapahtunut matkamme aikana, mutta me olimme kohdanneet niin paljon ystävyyttä, hyvää tahtoa ja anteliaisuutta, että levollisin mielin painoin pääni tyynyyn Hampsteadissa tuona iltana.

IMG_4598chelsea1 IMG_4530

Brunswick House on antiikkikaupan, juhlatilan ja ravintolan järisyttävän tunnelmallinen yhdistelmä Vauxhallin alueella. Ainakin tällaisen rähjäromantiikan ystävän paikka sai melkein pois tolaltaan.
  IMG_4527 IMG_4519 IMG_4520 IMG_4525 IMG_4528

Jos ihmisen kokoinen kauniisti rakennettu kasvitieteellinen puutarha kiinnostaa, kannattaa 1600-luvulla perustettu Chelsea Physic Garden ehdottomasti lisätä listalle.

IMG_4594IMG_4578 IMG_4575 IMG_4569 IMG_4566 IMG_4565 IMG_4564 IMG_4558 IMG_4556 chelsea

Kiitos Maarit aivan mahtavasta matkaseurasta. Arvaan kyllä, että ilahdut tästä kuvasta kovin, mutta minusta tässä tiivistyy hyvin meidän reissumme sisältö: hempeätä nautintoa kermakuorrutuksella alusta loppuun.
IMG_4482

tiistai 29. elokuuta 2017

Pellon poikki, Englanti osa 3/4

En varsinaisesti ole mikään mietelausenainen. Vuosien varrella kuitenkin silloin tällöin on vastaan tullut sellaisia paikkoja, joista ei ole meinannut millään päästä yli ja eteenpäin. Ja silloin, on mieleen jostain putkahtanut joku jonkun viisaamman hieno ajatus ja siitä on muokkautunut omaan käyttöön sopiva.

Yksi näistä ajatuksista on ja pysyy. Uskon nimittäin ihan oikeasti, että kukaan ihminen ei ilmesty elämäämme sattumalta. Olipa kyseessä sitten muutaman sekunnin kohtaaminen tai koko elämän kestävä tuttavuus, jokaisella kohtaamisella on minusta joku tarkoitus.

Pakko kyllä sanoa, että vielä minulle ei ole alkuunkaan auennut, miksi ihan tavallisen Tahvanaisen tytön Savosta, lontoolaisen multimiljönäärin, Lontoossa työskentelevän italialaisen puutarhurin ja derbyshireläisen keskiaikaisten linnan ovien valmistamiseen erikoistuneen puusepän tiet kohtasivat hetkeksi. Suurella todennäköisyydellä siitä ei selkoa minulle koskaan tulekaan, mutta joku syy siihen silti oli.

Niinkuin aina muulloinkin, ihmiset ja kohtaamiset olivat minulle se ehdottomasti tärkein asia tällä matkalla. Hyvänä kakkosena tulivatkin sitten erilaiset miljööt. En ole ikinä ollut mikään eräihminen. Eniten minua ovat aina puhutelleet ympäristöt, joissa jollain tapaa näkyy ihminen, ihmisen toiminta ja kädenjälki. Rakastan yhtälailla täysin urbaania kaupunkiympäristöä kuin ihmisen hoitamaa luonnonmukaisempaa maisemaakin: kaikenlaisia puutarhoja ja puistoja. Ja niitähän meidän matkallamme riitti.

Yksi ihanista päivistä vietettiin Lontoossa, Thamesin rannoille levittäytyvän Richmondin alueella ja Petersham Nursery-nimisessä puutarhamyymälässä, jossa kasvien lisäksi myytiin myös kaikenlaista muuta puutarhaan ja sisustukseen sopivaa houkuttelevaa, mutta kallista. Lisäksi tiloissa toimii ravintola ja kahvila, jotka käsittääkseni ovat hyvinkin tasokkaan ruokapaikan maineessa. Petershamiin kävelyreitti kulki hauskasti pellon läpi. Samaisella pellolla "lehmät" varsin tyytyväisinä ja hyvinvoivan näköisinä mussuttivat omia aterioitaan meistä kävelijöistä piittaamatta.




IMG_4323 IMG_4383 IMG_4328 IMG_4380 IMG_4384 IMG_4360 IMG_4351 IMG_4348 IMG_4341 IMG_4354 IMG_4338 IMG_4340 IMG_4358 IMG_4369

lauantai 26. elokuuta 2017

Onnellisina Oxfordshiressä, Englanti osa 2/4

Kun lähdimme matkaan Maaritin kanssa, emme tunteneet toisiamme kovinkaan hyvin. Vaan oih, kuinka meillä kävikään tuuri. Samankaltaiset elämäntavat ja kiinnostuksen kohteet helpottivat tiivistä yhdessäoloa huomattavasti. Molemmat olemme AIKAISIA aamuihmisiä, tykkäämme kävellä PALJON, olemme kaikkiruokaisia, rakastamme kirpputoreja, olemme suhtkoht sukkelia kaikissa toimissamme, huumorintajumme on samankaltainen ja luonnollisesti meitä yhdistää myös kiinnostus kaikenlaisiin kasveihin. Ja voih, kuinka meillä oli hauskaa. Välillä nauroimme niin, että lihakset kramppasivat.

Niinpä me kävelimme ja kävelimme. Väitän, ettei matkaamme mahtunut yhtään päivää, jolloin kävelykilometrit olisivat jääneet alle 10. Maaseutukyliä Oxfordshiressä koluttiin ristiin rastiin: Farnborough, Warmington, Banbury, Hanwell, Cropredy. Oxfordin kaupungissa tallusteltiin yksi lauantaipäivä, ja piipahdettiinpa yhtenä iltana syömässä naapurikreivikunnankin puolella Stratford-upon-Avonissa.

Jos matkan varrelle sattui mainos mummojen tarjoilemasta teestä ja kakusta, sinne mentiin. Warmingtonissa pubissa saimme kunnian olla ensimmäiset etelä-afrikkalaisen baarimikon tapaamat suomalaiset, niin ikään ensimmäisiä suomalaisia arvelivat meidän olevan myös Farnborough Hallin museossa. Maisemat olivat suoraan kuin englantilaisista sarjoista, geokätköjä etsittiin ja niitä myös löydettiin, olutta, viiniä ja pubiruokaa maisteltiin.

Warmingtonin kylä ja ravintola The Falcon, jonka terassi oli ehdottomasti reissun upein IMG_4187 IMG_4191 IMG_4181 IMG_4198 oxfordshire2

Oxford & Oxford Botanic Garden, jonka lummelammikossa nähtiin reissun kauneimmat lumpeet

oxfordshire IMG_4097 IMG_4094 IMG_4061 IMG_4055 IMG_4036 IMG_4004 IMG_4035 IMG_4103

IMG_4119

IMG_4226 IMG_4116

Farnborough Village & Farnborough Hall, puun alla seisovat ihmiset antavat vähän käsitystä puun koosta

IMG_4148 IMG_4145 IMG_4158 IMG_4163 IMG_4146 oxfordshire1

Eräänä iltana illallisella linnan pöydässä oli tarjolla ruuan lisukkeena Piccalilliä. Emäntä ja isäntä kertoivat sen olevan varsin perinteikäs herkku, jota muistelivat syöneensä jo lapsuudessaan. Erehdyin mainitsemaan, että sanana se minusta luultavasti oli kaunein koskaan kuulemani englanninkielinen sana.
IMG_4621

Seuraavana päivänä emäntä toi meille molemmille purkilliset tuota mainiota pikkelsiä. Hän oli käynyt kaupasta varta vasten hakemassa meille kauniisti nimettyä herkkua kotiin vietäviksi.