tiistai 26. joulukuuta 2017

Pellavaista päänvaivaa

Niitä pellavaisia lautasliinoja ei sitten löytynyt. Kävimme Pekkarisen kanssa jo marraskuussa pikaisella reissulla valmistelemassa joulua ja silloin ne tarkistin, kaikki 13 kappaletta, joten kyllä ne minulla oli.

Kaikkien vaatehuoneeseen hätäpäissä tungettujen tavaroiden joukosta niitä ei nyt edes apinanraivolla löytynyt, joten joulupäivän päivälliselle jouduin kattamaan paperiset servetit ja jälleen kerran yksi tilaisuus täydelliseen jouluun oli missattu.

Uusi yritys ensi vuonna.



IMG_5431 IMG_5440 IMG_5411 IMG_5399 IMG_5422 IMG_5390 IMG_5410 (2) IMG_5355 IMG_5369 IMG_5375 IMG_5337 IMG_5427 IMG_5425 (2)

maanantai 25. joulukuuta 2017

Vuodesta toiseen

Mitäpä näistä, aatto on aatto vuodesta toiseen. Aina yhtä ihana ja tunnelmallinen. Veljen ruuat aina yhtä maistuvat. Tänä vuonna aattona katettiin pöytään koristeeksi Suomi-teemaan sovitellen paperilintuja ja mäntyjä.



IMG_5350 IMG_5383 (2) IMG_5346 IMG_5304 IMG_5291 IMG_5317 IMG_5283 IMG_5270 IMG_5267

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

24. JOULUKUUTA – PALLOT

Kaikki taitavat suurinpiirtein tietää joulukuusen koristelun historian. Ensin siihen ripusteltiin kaikkea helposti ja halvalla saatavilla olevaa: käpyjä, omenia, pähkinöitä, oljesta tehtyjä koristeita ym. Sitten alkoi joillekuille rahhoo kertymään ja joku toinen huomasi siinä markkinaraon ja alkoi lasisten kuusenkoristeiden valmistus ensin Saksassa joskus 1800-luvun alkupuolella.

Ihan niin kuin piippurassitonttujakin vielä 15 vuotta sitten, löytyi vanhoja lasipalloja tavallisiltakin kirpputoreilta joulun alla joka käyntikerralla. Nyt niitä ei enää juuri näy kuin oikeissa antiikkiliikkeissä myytävänä. Ohuesta lasista tehtyinä ne särkyvät todella helposti ja silloin harvoin, kun niitä vielä kirpparille päätyy, ne usein heitetään samaan laatikkoon muun joulukaman kanssa, jolloin niillä ei ole oikeastaan mitään mahdollisuutta säilyä ehjinä.

Onneksi tuli tartuttua tilaisuuksiin aikanaan. Näitä ehtiä kertyä omaan silmään niin kaunis ja kiva valikoima, ettei tarvitse harmitella. Varastossa on vielä monta laatikollista, että en minä tähän ihan kaikkia lastannut, tiedoksi vaan.

Jukka-tuotteen Kemsu-rekka löysi tiensä meille vuosi sitten ihan pilkkahintaan. Toinen kylki on kärsinyt pientä pintavauriota, siitä halpa hinta. Miten lie kuski kolaroinut. Ajattelin, että joskus ehkä kunnostaisin…niille lapsenlapsille?

Ihanaa ja iloista joulua kaikille rakkaille ystävilleni toivottelee hamsteri. Nauttikaa läheistenne seurasta ja leppoisista pyhäpäivistä! Ensi vuonna taas kirppistellään, kuinkas muuten.


2017-11-26 002 IMG_5072

lauantai 23. joulukuuta 2017

23. JOULUKUUTA - VALOKUVAT

Vanhoihin valokuviin törmää etenkin osto- ja myyntiliikkeissä ihan säännöllisesti. Usein kokonaisilla albumeilla on kuitenkin hinnat sen verran korkealla, että harvemmin niitä tulee ostettua. Pari kertaa vuosien varrella olen kuitenkin löytänyt hyväkuntoisia albumeja ihan kirpputorilta ja ihan pikkurahalla. Silloinhan sellaiset on pakko talteen korjata.

Ehdottomasti paras aarre tällä saralla olivat kaksi pientä albumia, joissa on kaikki kuvat tallella ja suurimmaksi osaksi vieläpä paikan nimillä ja vuosiluvuilla varustettuina. Ovat saman henkilön peruja ja mitä ilmeisimmin ei ole kyseessä ollut ihan varaton porukka, kuvista ja tilanteista niin olen päätellyt. Paljon on pyöritty Imatran seutuvilla ja muuallakin itärajan tuntumassa. Kuvat ajoittuvat vuosille 1916-1919.

Jotain merkillistä välillä tapahtuu, kun näitä katselen. Pari kertaa on tullut outo ja ahdistava tunne, että olen luvattomasti tirkistelemässä vieraiden ihmisten elämää ja on ollut pakko viedä nämä vähäksi aikaa varastoon jäähylle. Helpointa olisi totta kai silloin hankkiutua näistä eroon, mutta enhän minä tietenkään pysty. Vanhojen kuvien ihmisiksi tämä porukka on varsin iloista ja hyväntuulista, joten ehkäpä he hyväksyvät minut näiden uutena omistajana.
2017-12-07 001
Imatran kosken alapuolelta, Kirjavalahden jäällä, tenttien valmistelua ja parran ajossa <3

perjantai 22. joulukuuta 2017

22. JOULUKUUTA – VAAKA

Monet vanhat käyttöesineet on tehty todella kauniisti. Alunperin ostin vain vanhoja keittiövaakoja, joista tosin usein on hävinnyt se lautasosa, johon punnittava aine asetetaan. Hankalia ja tilaa vieviä säilytettäviä, mutta kovasti kauniita minun silmääni. Pitkään olin jo haikaillut myös tällaisen kaksiosaisen isomman vaa’an perään, mutta en halunnut sellaisesta paljoa maksaa, eikä halvalla sattunut kohdalle.

Kunnes sitten kerran tämä vihreä. Kun hinta oli halpa, löytyi motivaatio etsiä sille myös nopeasti paikka. Kuistin pöydälle se päätyi kukkaruukkujen ja milloin minkäkin alustaksi. Siinä ulko-oven pielessä sitä vilkaisen joka kerta kun tulen kotiin ja nautin sen nätin tummanvihreästä väristä ja koukeroisista muodoista. Kaikki osat tallessa ja toimivakin se kai olisi. Jos olisi tarvetta jotain punnita.


IMG_5051

torstai 21. joulukuuta 2017

21. JOULUKUUTA - POSLIINITARJOTIN

Tämmösiäkin joo. Isompia, pienempiä, pyöreitä ja soikeita ja jostain syystä aina halpoja. Tyypillisiä jonnekin 20-30-luvuille. Kaikki, jotka minulle on päätyneet, on koristeltu kukka-aiheilla. Posliini on useimmiten halki niin kuin tässäkin pienessä, mutta tuo metallikehys pitää sen hyvin paikoillaan. Ja kukas meistä täydellinen on.

Välillä näistäkin olen luopunut, vain haaliakseni sitten taas lisää. Joku tässä vanhojen kukkakuvioiden maailmassa vaan tuntuu vetävän puoleensa.


IMG_5027

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

20. JOULUKUUTA – OLUTPULLO

Oluesta minä olen aina tykännyt. Mutta kyllä se tällaisista pulloista maistuisi vieläkin paremmalle. Virolaista tuotantoa, ruskeassa oli säilynyt vielä pieni pala kaunista etikettiäkin. Joskus netistä katselin tällaisia, vanhoja nämä ovat, mutta olen jo onnistunut unohtamaan miltä ajalta.

Tykkään kovasti käyttää erilaisia vanhoja pulloja kasvien, kukkien ja oksien esillepanossa kotona. Pienen metallisen välikappaleen avulla toimivat myös kynttilänjalkoina. Kun pulloja on erilaisia ja erikorkuisia, ei kasveja tarvita kovin suurta määrää näyttävään asetelmaan. 

Muuta käyttöä näille ei nyt sitten tietysti oikein olekaan, paitsi se jo perinteinen jouluvalot pulloon-systeemi. Vanha lasi virheineen on kyllä kaunista ihan sellaisenaankin. 


IMG_5043

tiistai 19. joulukuuta 2017

19. JOULUKUUTA – KIINALAINEN MAISEMA

Valokuvasta ei oikein mittasuhteet selviä, mutta kokonaisuudessaan tämä maisema ei ole kuin noin tulitikun korkuinen. Maiseman yksityiskohdat ovat siis todella tarkkaa työtä. En osaa edes kuvitella, minkälaisilla työkaluilla ja mistä materiaaleista tällaisia Kiinassa tehdään.

Selvästi matkamuistoja, joita moni riesana nykyisin pitää, sen verran usein näitäkin joutuu talteen pikkurahalla korjaamaan. Aika kauan jaksan näitä yksityiskohtia tuijotella, vaikkei minulla henkilökohtaisesti koskaan mitään hinkua idän suuntaan matkustaa olekaan ollut. 


IMG_5032

maanantai 18. joulukuuta 2017

18. JOULUKUUTA – PANNUN ALUNEN

Aika monesti käytetyssä tavarassa huomion varastavat sellaiset, joista tulee mieleen jotain lapsuuteen liittyvää. Veikkaisin, että aika monessa kodissa 70-luvulla oli käytössä näitä punottuja pannun alusia. Muistan kyllä, kun äiti nosti vihreälle keittiön pöydällemme kuuman kattilan, alla oli useimmiten juuri tällainen alunen. Kun yhden kerran kirpulta bongasin, alkoi näitä löytyä eri muotoisina, kokoisina ja kuvioina sieltä täältä.


Vallan mainiosti ajavat asiansa vielä nykyisinkin, käyttöesineiden parhaimmistoa suorastaan, etten sanoisi.

IMG_5033

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

17. JOULUKUUTA – PELIKORTIT

En osaa pelata korttia ollenkaan. Ylipäänsä en pidä minkään pelien pelaamisesta. Silti, joskus tulee vastaan hienoja vanhoja pelikortteja, jotka on pakko korjata talteen ihan vain ulkonäöllisistä syistä. Ehkä minua näissä puhutteli tuo nimi oikein erityisesti. Kooltaan ovat söpön pienet, tavallisia kortteja selkeästi pienemmät.

Kun Pekkarinen pari kertaa vuodessa tapaa opiskelukavereitaan, heillä on tapana viettää ilta korttia pelaten. Pitääkin muistaa seuraavalla kerralla sujauttaa mukaan kärsivällisyyskortit.


IMG_5048

lauantai 16. joulukuuta 2017

16. JOULUKUUTA – KORIPULLO

Tänä syksynä on mukaan tarttunut jo kaksi isoa rottinkipunoksella päällystettyä vanhaa pulloa. Ainakin tässä on joskus ollut portugalilaista viiniä. Hankin nämä oikeastaan pieniä joulukuusia varten. Vanhoja, isoja pulloja on kertynyt jo aiemminkin, nyt sitten näitä koriversioita. Konstikkaita puhdistaa ovat ja tilaakin vievät.


Sitten enää etsimään niitä pieniä kuusia.


IMG_5042

perjantai 15. joulukuuta 2017

15. JOULUKUUTA – SIMPUKAT

Matkoilla meren rantaan tulee aina keräiltyä simpukoita. Vaan Euroopassa ne ovat niin kovin pieniä, joten isoja ostetaan sitten kirpulta. On se niin ihmeellistä, mitä kaikkea luonto tänne meille rakentaa kummasteltavaksi: niin kuin nyt simpukoiden muoto.

Eikä pidä väheksyä sitä meren kohinaa, jonka isosta simpukasta kuulee, kun korvan painaa siihen tiukasti kiinni. Muistan tarkalleen, kuinka mummolan suuren, ruskean astiakaapin hyllyn reunalla oli neljä isoa matkamuistona saatua simpukkaa, joita piti joka mummolareissulla käydä kuuntelemassa. 


2017-11-26 0016

torstai 14. joulukuuta 2017

14. JOULUKUUTA – TUPAKKARASIA

Peltirasiat on klassikko vuosien varrelta. Niitäkin on tullut ja mennyt varmasti se peräkärryllinen. Monenmoista on kulkenut käsieni kautta, mutta vain pienen osan alkuperäisistä ostoksista olen enää säästänyt, sillä tilaa ne vievät. Paitsi tämä pieni tupakkarasia, joka kauniin värimaailmansa, eksoottisen kuvansa ja pienen kokonsa ansiosta löysi meille tiensä tänä syksynä. Tässähän (niin kuin kaikissa muissakin peltirasioissa) voisi säilyttää vaikka mitä.

Sitä en jaksa lakata ihmettelemästä, miten kauniisti aikoinaan käyttötavarakin on myyntiin useasti pakattu. Hienoimmat peltipurkit ja -rasiathan ovat lähes järjestään kaikki jonkun entisaikaisen tuotteen myyntipakkauksia. 


2017-11-26 0014

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

13. JOULUKUUTA – KALAVUOKA

Helposti haksahdan kaikkeen, mikä vähänkin vivahtaa ruotsalaiseen. Muodosta, tekstistä ja koristelusta päätellen tämä kannellinen astia on tietysti tarkoitettu kalan tarjoiluun. Liian pieni isolle lohelle, mutta juuri sopiva vaikka keskikokoisen siian tarjoiluun hienostuneesti.

Sitten kun Pekkarinen ja minä elelemme eläkkeellä kahdestaan, hän käy nostamassa aamulla verkoista juuri tähän astiaan sopivan kokoisen kalan, jonka minä taidokkaasti valmistan meille ateriaksi. Pöytä on kauniisti vanhoilla astioilla katettu, mutta sen ehdoton kruunu on tämä vuonna 2017 kirpputorilta löytämäni astia. 


IMG_5026

tiistai 12. joulukuuta 2017

12. JOULUKUUTA – TONTTU

15 vuotta sitten ei ollut vielä ollenkaan vaikeaa löytää piippurassitonttuja. Menipä mihin tahansa vanhaa tavaraa myyvään paikkaan joulun alla, niitä löytyi melkein ilmaiseksi. Ja niitä minä myös ostin.

Näissä on aina minun silmääni ollut jotain liikuttavan kotikutoista, vaikka Weiste näitä valmisti 40-luvulta lähtien. Pää on usein paperimassapallo ja tontut seisovat monesti pahvinpalalla. Ellen väärin muista, Weisteen tehtaalla Hangossa valmistettiin itse myös se piippurassi, joita näihin käytettiin.

Tänä syksynä tajusin, että enää näitä ei juuri näy. Tai jos joskus löytyykin, hinnat eivät enää pysy minun budjettieni sisällä. Tämä yksinäinen, mutta kovin touhukas tonttumuori on ainoa lisä joukkoihini viime aikoina.


IMG_5025

maanantai 11. joulukuuta 2017

11. JOULUKUUTA - KUKKATAULU

Sain joskus nuorena tyttönä taulun, joka oli ollut mummini ollessa pikkutyttö hänen lempitaulunsa. Se on sellainen 30-luvulla tavallinen sisustustaulu, ei mitään arvotaidetta. Siitähän se sitten lähti, pikkutaulujen haaliminen. Joku laatikollinen näitä kai jo on, seinillä niitä ei juurikaan ole. Yksinomaan siitä syystä, että meillä on ripustamiseen sopivia seiniä kovin vähän.

Taulujen aiheet vaihtelevat lapsista, eläimiin, kukkiin ja uskonnollisiin aiheisiin. On nättiä, värillistä, vähän pelottavaakin, värillistä ja mustavalkoista. Kullanvärisiä ja ruskeita kehyksiä. Joissakin on takana muistokirjoitus siitä, että taulu on annettu lahjaksi jollekin. Mukavaa, minun ei silloin tarvitse arpoa taulun ikää. Nykyisin yritän ostaa enää vain näitä ihan pieniä, niin kuin tämä tosi söpö keväinen kukkakimppu. Keväiseksi kumman synkissä väreissä.

Toivoisin, että minulla joskus on asunto, jossa on niin paljon ylimääräistä seinätilaa, että voin ripustaa nämä kaikki seinälle. Kunniapaikalle tietysti se mummin taulu. 


IMG_5029

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

10. JOULUKUUTA – LUSIKAT

Kaikenlaisia astioita on kotiin tullut kannettua vuosien varrella varmasti peräkärryllinen. Melkeinpä kaikki meillä ovat ihan normaalissa arkikäytössä. Monet vähänkin koristeellisemmista vanhoista ruokailuvälineistä on kuitenkin tehty alpakasta ja sehän ei sovi meille alkuunkaan. Jos jotain käytetään arkena, se täytyy voida laittaa tiskikoneeseen.

Minua on aina miellyttänyt tämä tyylitelty simpukkakuvio. Löysin ensin tällaisia lusikoita yhdeltä kirpputorilta, mutta asiaa tuumaillessani joku muu olikin ne ehtinyt jo pelastaa. Pieni harmitushan siitä seurasi, mutta hetken kuluttua osto- ja myyntiliikkeen valtavasta laarista kaivelemalla löysin meille ihan omat vanhat Sorsakosken lusikat. Ja vieläpä halvemmalla, kuin mitä ensin olin ollut valmis lusikoista maksamaan.

Yhteen lusikoista on kaiverrettu nimikirjaimet AS.


IMG_5049

lauantai 9. joulukuuta 2017

9. JOULUKUUTA – TIINA

Paperitähti oli lapsena himolukija. Lotta- ja Tiina-kirjat olivat lukemistossani ihan siellä kärkipäässä.

Aloin keräilemään näitä vanhempia painoksia Tiina-kirjoista jossain vaiheessa 90-luvun lopulla Kisuprinsessalle.

Mutta oih ja voih. Aika oli ajanut Tiinan ohi, eikä Kisuprinsessaa kiinnostanut Tiinan elämä tipan tippaa. Hyllyyn silti meille jäivät, itselleni tulee niin nostalginen olo pelkästään jo näistä kansista. Ja voi sitä Tiinaa, reipas ja rohkea tyttö. Ja se ystävyys ja orastava ihastus Juhaan <3


IMG_5028

perjantai 8. joulukuuta 2017

8. JOULUKUUTA – KORURASIA

Pekkarisen tavaroiden mukana aikoinaan meille kulkeutui pienen pieni, pyöreä posliinirasia, jossa on tämä sama kuva. Siihen rasiaan ei mahdu kuin muutama sormus, joten kun yhtenä syksyisenä päivänä näin tämän kookkaamman version Järvenpään seurakunnan kirpputorin hyllyssä, oli se pakko ottaa pikkuisen perintörasian kaveriksi. Huolehdittavakseen tämä isompi rasia sai niin ikään kirpputorilta hankitut vanhat helmet.

Ilmeisesti kyseiset rasiat ovat peräisin jostain 50-60-luvulta. Matkamuistonahan tällaisia kotiin tuotiin. Grace ja Rainier nyt vaan on <3


2017-11-26 0012

torstai 7. joulukuuta 2017

7. JOULUKUUTA – MYYRÄLAKANA

En ole ollenkaan varma, oliko tsekkiläinen myyrä minulle tuttu hahmo jo lapsena, luultavasti oli. Yhtä kaikki, myyrä ystävineen on kerrassaan hurmaava ja tämän lakanan tarina myyrän autosta autokorjaamolla sitä yhtälailla.

Kaikenlaisia tekstiilejä vuosien varrelta on tullut osteltua. Milloin on kiinnostanut mikäkin kuosi tai materiaali. Monesta säkillisestä kankaita olen luopunut, mutta tästä myyrälakanasta en luovu ikinä. Omilla lapsillani se oli 90-luvun lopulla käytössä, eivätkä värit ole haalistuneet yhtään.

Kovasti toivon, että jonain päivänä saan vielä pedata sen lastenlasteni sänkyyn mummolavierailulla.


IMG_5087